Suolistomatojen hoito

Suolistomadot ovat loisia, jotka elävät ihmisen suolistossa. Ne ovat maailmanlaajuisesti hyvin yleisiä eikä niitä tarvitse hävetä, sillä kuka tahansa voi saada tartunnan.

Yleisin tyyppi on kihomato (Enterobius vermicularis), pienet valkoiset madot, jotka muistuttavat ohuita langanpäitä.

Muita tyyppejä ovat suolinkainen, piiskamato ja hakamato, joita esiintyy etenkin lämpöisillä alueilla tai ulkomaanmatkan jälkeen.

Madot leviävät, kun mikroskooppisen pieniä munia niellään, yleensä käsien, ruoan, vuodevaatteiden tai pintojen välityksellä.

Nielemisen jälkeen munat kuoriutuvat ja madot kasvavat suolistossa, jossa naaraat munivat lisää munia ja kierto jatkuu.

Lapset saavat tartunnan useimmin, koska munat siirtyvät helposti päiväkodissa ja koulussa, mutta myös saman talouden aikuiset tartuttavat usein.

Hyvä uutinen on, etteivät matotartunnat ole juuri koskaan vaarallisia ja paranevat erittäin hyvin lyhyellä lääkekuurilla ja yksinkertaisilla hygieniatoimilla.

Kihomatotartunnan tyypillinen merkki on voimakas peräaukon kutina, joka on yleensä pahimmillaan yöllä, kun naaraat siirtyvät iholle munimaan.

Kutina voi häiritä unta ja aiheuttaa erityisesti lapsilla levottomuutta ja väsymystä. Toisinaan pienet valkoiset madot voi nähdä wc-istuimessa, vuodevaatteissa tai ulosteessa.

Muut suolistomadot voivat aiheuttaa yleisempiä oireita, kuten vatsakipua, pahoinvointia, ruokahalun heikkenemistä, painonlaskua tai hakamadon yhteydessä matalaan rautatasoon liittyvää väsymystä.

Monilla tartunta aiheuttaa vähän tai ei lainkaan selviä oireita, ja se huomataan vasta, kun matoja näkyy.

Koska munat leviävät niin helposti, useat saman talouden jäsenet ovat usein tartunnan saaneita, vaikka vain yhdellä olisi selviä oireita.

Veri ulosteessa, kova vatsakipu, korkea kuume tai merkittävä painonlasku eivät ole tavanomaisia yksinkertaiselle matotartunnalle; hakeudu silloin lääkäriin paikan päälle.

Mebendatsoli on anthelmintti eli suolistomatoja tappava lääke. Se häiritsee tapaa, jolla mato ottaa glukoosia, sen tärkeintä energianlähdettä.

Ilman glukoosia mato menettää vähitellen energiavarantonsa ja kuolee, minkä jälkeen se poistuu luonnollisesti ulosteen mukana.

Mebendatsoli pysyy pääosin suolistossa ja vain hyvin vähän imeytyy verenkiertoon, mikä on yksi syy sen yleiseen hyvään siedettävyyteen.

Kihomadon kohdalla annetaan yleensä yksi annos, ja toinen annos otetaan noin kahden viikon kuluttua, jotta saadaan ne madot, jotka ovat kuoriutuneet väliaikana nielluista munista, sillä lääke ei tapa itse munia.

Koska munat leviävät helposti, lääkärit suosittelevat yleensä hoitamaan koko talouden samaan aikaan, myös oireettomat.

Muilla matotyypeillä annostus voi poiketa, ja hoitosi räätälöidään konsultaation aikana. Haittavaikutukset ovat harvinaisia ja yleensä lieviä, kuten ohimenevä vatsakipu tai ilmavaivat.

Lääke poistaa jo olemassa olevat madot, mutta hyvä hygienia on yhtä tärkeää kierteen katkaisemiseksi ja uusintatartunnan estämiseksi, etenkin kihomadon kohdalla.

Pese kädet huolellisesti saippualla ja vedellä wc-käynnin, vaipanvaihdon ja ennen ruoan valmistusta tai syömistä, ja pidä kynnet lyhyinä ja puhtaina.

Kihomadon munat kerääntyvät kynsien alle, joten ehkäise lasten kynsien pureskelua ja peukalon imemistä.

Pese aamuisin peräaukon seutu yön aikana munittujen munien poistamiseksi ja käytä mahdollisuuksien mukaan suihkua kylvyn sijaan.

Hoidon aloituspäivänä pese vuodevaatteet, yöasut, pyyhkeet ja pehmolelut korkeassa lämpötilassa ja pyyhi tai imuroi makuuhuoneet kostealla munien poistamiseksi pinnoilta.

Älä ravistele vuodevaatteita, koska se voi levittää munia ilmaan. Jatka näitä toimia noin kahden viikon ajan.

Koska munat siirtyvät helposti samassa taloudessa asuvien välillä, kaikkien hoitaminen samaan aikaan näiden toimien kanssa antaa parhaan mahdollisuuden päästä tartunnasta pysyvästi eroon.