Aciclovir

Asikloviiri on tehokas viruslääke, jota käytetään herpes simplex -virusten (HSV-1 ja HSV-2) sekä varicella-zoster-viruksen (VZV) aiheuttamien infektioiden hoitoon ja ehkäisyyn.

Se on nukleosidianalogi, joka estää viruksen DNA:n lisääntymistä.

Asikloviiri aktivoituu selektiivisesti vain virusinfektoituneissa soluissa viruksen oman tymidiinikinaasientsyymin vaikutuksesta, mikä tekee siitä turvallisen terveiden solujen kannalta.

Lääke lyhentää oireiden kestoa ja vakavuutta sekä vähentää viruksen leviämistä.

Asikloviiria käytetään muun muassa huuliherpeksen, sukuelinherpeksen, vyöruusun ja vesirokon hoitoon. Sitä voidaan käyttää myös ehkäisevänä hoitona potilailla, joilla on toistuvia herpeskohtauksia.

Vaikeissa tai hengenvaarallisissa infektioissa, kuten herpesenkefaliitissa, asikloviiria annetaan suonensisäisesti.

Asikloviiri ei paranna herpesinfektiota pysyvästi, sillä virus jää piilevänä hermosolmuihin, mutta se hallitsee tehokkaasti oireita ja vähentää kohtauksia.

Asikloviiri-tabletit otetaan suun kautta runsaan veden kanssa, mieluiten vähintään 250 ml vettä per annos, munuaisten suojaamiseksi.

On tärkeää juoda vähintään kaksi litraa nestettä päivittäin hoidon aikana, erityisesti suurempia annoksia käytettäessä. Annokset tulee jakaa tasaisesti valveillaoloajalle.

Lääke voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman.

Hoito tulee aloittaa mahdollisimman varhain oireiden ilmaantuessa, mieluiten 24-48 tunnin kuluessa ensimmäisistä oireista, kuten pistelystä tai kutinasta.

Vyöruusun hoidossa hoito on tehokkainta, kun se aloitetaan 72 tunnin kuluessa ihottuman puhkeamisesta. Noudata lääkärin määräämää hoitoaikaa, vaikka oireet paranisivatkin ennen hoidon päättymistä.

Paikallista asikloviirivoidetta huuliherpekseen levitetään viisi kertaa päivässä, noin neljän tunnin välein valveillaoloaikana, viiden päivän ajan. Pese kädet ennen ja jälkeen voiteen levittämisen.

Asikloviirin annostus vaihtelee käyttöaiheen mukaan. Tablettivahvuudet ovat 200 mg, 400 mg ja 800 mg.

Sukuelinherpes, ensitartunta: 200 mg viisi kertaa päivässä 5-10 päivän ajan (noin 4 tunnin välein, yötauko sallittu) tai 400 mg kolme kertaa päivässä 5 päivän ajan.

Sukuelinherpes, uusiutuminen: 200 mg viisi kertaa päivässä 5 päivän ajan, aloitettava mahdollisimman varhain.

Sukuelinherpes, ehkäisevä hoito: 400 mg kaksi kertaa päivässä jatkuvasti. Hoidon tarve tulee arvioida vuosittain.

Vyöruusu (Herpes zoster): 800 mg viisi kertaa päivässä 7 päivän ajan. Hoito aloitetaan 72 tunnin kuluessa ihottuman puhkeamisesta.

Vesirokko (aikuiset): 800 mg viisi kertaa päivässä 7 päivän ajan. Lapsille annostus painon mukaan lääkärin ohjeen mukaisesti.

Huuliherpes (primaari): 200 mg viisi kertaa päivässä 5 päivän ajan.

Munuaisten vajaatoiminta: Annosta on pienennettävä merkittävästi kreatiniinipuhdistuman perusteella.

Esimerkiksi GFR 10-25 ml/min: 800 mg kahdeksan tunnin välein (vyöruusu) tai 200 mg kahdesti päivässä. GFR alle 10 ml/min: 200 mg kerran päivässä. Keskustele lääkärisi kanssa annoksen muuttamisesta.

Asikloviiri on yleensä hyvin siedetty. Yleisimpiä haittavaikutuksia (esiintyy jopa 1 potilaalla 10:stä) ovat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu ja päänsärky.

Nämä ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Harvinaisempia haittavaikutuksia (esiintyy jopa 1 potilaalla 100:sta) ovat huimaus, väsymys, ihottuma, nokkosihottuma, kutina ja valoherkkyys.

Huomattavasti harvinaisempia haittavaikutuksia (esiintyy jopa 1 potilaalla 1 000:sta) ovat maksaentsyymien tai bilirubiinin nousu sekä palautuvat veren urea- ja kreatiniiniarvojen nousut.

Myös anemia, leukopenia ja trombosytopenia ovat mahdollisia.

Erittäin harvinaisia haittavaikutuksia (esiintyy harvemmin kuin 1 potilaalla 10 000:sta) ovat akuutti munuaisten vajaatoiminta (yleensä nestehukasta kärsivillä potilailla tai nopean suonensisäisen infuusion yhteydessä), neurologiset oireet kuten vapina, sekavuus, hallusinaatiot ja kouristukset (lähinnä suonensisäisen käytön yhteydessä tai munuaisten vajaatoiminnassa) sekä anafylaksia.

Riittävä nesteytys vähentää merkittävästi munuaisten komplikaatioiden riskiä.

Riittävä nesteytys on erittäin tärkeää koko hoidon ajan, erityisesti suurempia annoksia käytettäessä ja iäkkäillä potilailla, jotta vältetään asikloviirin kiteytyminen munuaisissa.

Juo vähintään kaksi litraa nestettä päivittäin.

Munuaisten vajaatoiminnassa annoksen pienentäminen on välttämätöntä. Annoksen säätämättä jättäminen voi johtaa lääkkeen kertymiseen ja neurologiseen toksisuuteen.

Neurologiset haittavaikutukset ovat yleisempiä munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Hoito on tehokkainta, kun se aloitetaan mahdollisimman varhain. Vyöruusun osalta hoito tulee aloittaa 72 tunnin kuluessa ihottuman ilmaantumisesta.

Huuliherpeksen hoidossa voide tulee levittää ensimmäisten pistelyoireiden ilmaantuessa.

Raskauden aikana asikloviiria käytetään vain, jos hyöty katsotaan suuremmaksi kuin mahdollinen riski.

Laajat rekisteritiedot eivät osoita lisääntyneitä synnynnäisiä epämuodostumia, ja asikloviiria käytetään yleisesti sukuelinherpeksen ehkäisyyn synnytyksen yhteydessä vastasyntyneen tartunnan estämiseksi.

Keskustele aina lääkärisi kanssa raskauden aikaisesta käytöstä. Imetyksen aikana asikloviiri erittyy rintamaitoon pieninä määrinä, paikallinen käyttö on yleensä turvallista.

Älä käytä asikloviiria, jos sinulla on tiedossa yliherkkyys asikloviirille, valasikloviirille (joka metaboloituu asikloviiriksi) tai jollekin valmisteen apuaineelle.

Yliherkkyysreaktio voi ilmetä vakavana ihoreaktiona tai systeemisinä oireina, kuten anafylaksiana.

Munuaisten vajaatoiminnassa asikloviiria tulee käyttää varoen ja annosta on pienennettävä merkittävästi kreatiniinipuhdistuman mukaan.

Riittävä nesteytys on varmistettava ennen hoitoa ja sen aikana, erityisesti suurilla annoksilla, jotta vältetään munuaistoksisuus ja neurologiset haittavaikutukset.

Asikloviirivoide on tarkoitettu vain ulkoiseen käyttöön, eikä sitä saa levittää silmiin, suun sisäpuolelle tai sukuelimiin (sukuelinherpekseen käytetään suun kautta otettavia tabletteja).

Vältä samanaikaista käyttöä munuaisille myrkyllisten lääkkeiden kanssa, kuten aminoglykosidien tai sisplatiinin, koska se voi lisätä munuaisten vaurioitumisen riskiä.