Fluconazol

Flukonatsoli on laajakirjoinen sienilääke, joka kuuluu triatsoliryhmään.

Sitä käytetään erilaisten sieni-infektioiden hoitoon, mukaan lukien emättimen hiivasieni-infektio (vulvovaginaalinen kandidiaasi), suun ja nielun sammastulehdus, ihon sieni-infektiot ja systeemiset kandidiaasit.

Flukonatsoli estää sienen soluseinämän keskeisen rakennusaineen, ergosterolin, synteesiä.

Flukonatsolin etuna on hyvä imeytyminen suun kautta, ja sen biologinen hyötyosuus on yli 90 prosenttia riippumatta ruokailusta.

Lääkeaineen pitkä puoliintumisaika mahdollistaa kerran vuorokaudessa tai jopa kerta-annoksena tapahtuvan annostelun useissa käyttöaiheissa.

Duodecimin Lääkärikirjan mukaan flukonatsoli on ensilinjan hoitovaihtoehto komplisoitumattomassa vulvovaginaalisessa kandidiaasissa.

Fimean hyväksymän valmisteyhteenvedon mukaan yksittäinen 150 mg suun kautta otettu annos riittää useimmissa tapauksissa akuutin emättimen hiivatulehduksen hoitoon.

Kapseli otetaan suun kautta veden kera, ruokailusta riippumatta. Emättimen hiivasieni-infektiossa otetaan yleensä yksi 150 mg kapseli kerta-annoksena.

Suun sammaksessa tavanomainen annos on 50–100 mg kerran vuorokaudessa 7–14 vuorokauden ajan. Noudata aina lääkärin määräämää hoitoaikaa, vaikka oireet helpottaisivat ennen kuurin päättymistä.

Liian aikaisin lopetettu hoito voi johtaa infektion uusiutumiseen.

Emättimen kandidiaasi: 150 mg kerta-annos. Suun kandidiaasi: 50–100 mg/vrk 7–14 vuorokautta. Ihon sieni-infektiot: 50 mg/vrk tai 150 mg kerran viikossa, 2–6 viikkoa.

Systeemiset kandidiaasit: 200–400 mg/vrk, kesto infektion vaikeusasteen mukaan. Munuaisten vajaatoiminnassa annosta pienennetään kreatiniinipuhdistuman mukaan.

Lapsilla annos lasketaan painon perusteella (3–12 mg/kg/vrk).

Yleiset (1/10–1/100): päänsärky, vatsakipu, ripuli, pahoinvointi, ihottuma. Melko harvinaiset (1/100–1/1 000): makuaistin muutokset, huimaus, ilmavaivat, maksa-arvojen nousu, väsymys, kutina.

Harvinaiset (alle 1/1 000): maksan vajaatoiminta, vakavat ihoreaktiot (Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi), QT-ajan pidentyminen, anafylaksia, agranulosytoosi.

Maksa-arvoja tulee seurata pitkäkestoisissa hoidoissa.

Flukonatsoli voi aiheuttaa maksatoksisuutta erityisesti pitkäkestoisessa käytössä.

Hoito tulee keskeyttää, mikäli ilmaantuu maksan vajaatoimintaan viittaavia oireita kuten keltaisuutta, tummavirtsaisuutta tai voimakasta väsymystä.

Flukonatsolilla on lukuisia lääkeyhteisvaikutuksia CYP2C9- ja CYP3A4-entsyymien estovaikutuksen kautta. Kerro lääkärille kaikki käytössä olevat lääkkeet.

QT-aikaa pidentävien lääkkeiden samanaikaista käyttöä tulee välttää.

Flukonatsoli on vasta-aiheinen potilailla, joilla on yliherkkyys flukonatsolille tai muille atsoliryhmän sienilääkkeille.

Terfenadiinin, astemitsolin ja sisapridin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista QT-ajan pidentymisriskin vuoksi.

Raskauden aikana flukonatsolia ei tule käyttää pitkäkestoisena hoitona (lukuun ottamatta henkeä uhkaavia infektioita), sillä se voi aiheuttaa sikiövaurioita.