Losartaanin haittavaikutukset: mitä käyttäjän on hyvä tietää

Losartaani on angiotensiini II -reseptorin salpaaja eli ATR-salpaaja (sartaani).

Sitä käytetään Suomessa kohonneen verenpaineen hoitoon, sydämen vajaatoiminnassa sekä suojaamaan munuaisia tyypin 2 diabetesta sairastavilla, joilla on todettu munuaismuutoksia.

Losartaani on reseptilääke, ja siitä saa Kelan peruskorvauksen verenpainetaudin hoidossa.

Lääke vaikuttaa estämällä angiotensiini II -hormonin sitoutumisen AT1-reseptoriin.

Angiotensiini II supistaa verisuonia ja nostaa verenpainetta, joten sen vaikutuksen salpaaminen laajentaa verisuonia ja laskee verenpainetta.

Samalla sydämen ja munuaisten kuormitus vähenee pitkällä aikavälillä, mikä pienentää muun muassa aivohalvauksen riskiä.

Useimmat käyttäjät sietävät losartaania hyvin. Kliinisissä tutkimuksissa haittavaikutusten kokonaismäärä on ollut lähellä lumelääkkeen tasoa, ja moni ei huomaa lääkkeestä arjessa mitään.

Haittavaikutukset painottuvat hoidon alkuun ja annoksen nostoihin, ja ne lievittyvät usein muutamassa viikossa elimistön tottuessa matalampaan verenpaineeseen.

Tässä artikkelissa käydään läpi losartaanin tavallisimmat ja vakavimmat haittavaikutukset, seurattavat laboratorioarvot sekä tilanteet, joissa on syytä ottaa yhteys lääkäriin.

Tarkat valmistekohtaiset tiedot löytyvät Pharmaca Fennicasta ja oman valmisteesi valmisteyhteenvedosta.

Losartaanin yleisin haittavaikutus on huimaus, jota esiintyy noin 1-10 prosentilla käyttäjistä.

Huimaus johtuu verenpaineen laskusta ja on tavallisinta hoidon ensimmäisinä viikkoina, annoksen noston jälkeen sekä noustessa nopeasti makuulta tai istumasta seisomaan (ortostaattinen hypotensio).

Muita tavallisia tai melko tavallisia haittavaikutuksia ovat:

• väsymys ja voimattomuus, etenkin hoidon alussa
• päänsärky
• matala verenpaine ja siihen liittyvä heikotus
• nenän tukkoisuus tai ylähengitystieoireet
• vatsavaivat, kuten pahoinvointi tai ripuli
• lihas- tai selkäkipu

Käytännön keinoja oireiden hallintaan:

• nouse makuulta ensin istumaan ja vasta sitten seisomaan
• juo riittävästi vettä, erityisesti helteellä, ripulissa tai kuumeessa
• vältä äkillistä raskasta ponnistelua ensimmäisinä hoitoviikkoina
• ota lääke samaan aikaan päivästä, jotta vaikutus pysyy tasaisena

Useimmilla nämä oireet lievittyvät selvästi 2-4 viikon kuluessa, kun elimistö tottuu matalampaan verenpainetasoon.

Jos huimaus on voimakasta, johtaa pyörtymiseen tai jatkuu viikkoja, ota yhteys lääkäriin. Annosta voidaan pienentää tai lääke vaihtaa toiseen valmisteeseen.

Älä kuitenkaan lopeta verenpainelääkettä omin päin, sillä verenpaine voi nousta nopeasti takaisin lähtötasolle ja hoidon hyöty menetetään.

Losartaani vähentää aldosteronin eritystä, jolloin kaliumia poistuu virtsaan tavallista vähemmän. Veren kaliumpitoisuus voi tällöin nousta eli kehittyy hyperkalemia.

Lievä nousu on yleensä oireeton, mutta merkittävä hyperkalemia voi aiheuttaa lihasheikkoutta, tuntohäiriöitä ja vakavimmillaan sydämen rytmihäiriöitä.

Hyperkalemian riskiä lisäävät erityisesti:

• munuaisten vajaatoiminta
• diabetes
• kaliumia säästävät nesteenpoistolääkkeet, kuten spironolaktoni
• kaliumlisät ja kaliumia sisältävät suolan korvikkeet
• ACE:n estäjän samanaikainen käyttö
• tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni (Burana) ja naprokseeni (Pronaxen)

Losartaani voi myös nostaa kreatiniiniarvoa, sillä se muuttaa munuaisten verenkierron säätelyä.

Pieni nousu hoidon alussa on tavallista eikä yleensä vaadi toimenpiteitä, mutta selvä munuaistoiminnan heikkeneminen edellyttää annoksen tarkistamista.

Erityisen riskialtis on niin sanottu kolmoisyhdistelmä: ATR-salpaaja, nesteenpoistolääke ja tulehduskipulääke samanaikaisesti.

Yhdistelmä voi heikentää munuaisten toimintaa äkillisesti, etenkin kuivumistilanteessa, kuten vatsataudin tai helteen yhteydessä.

Siksi pitkäaikaista tulehduskipulääkkeiden käyttöä kannattaa välttää ilman lääkärin arviota.

Lääkäri seuraa kaliumia ja kreatiniinia verikokein hoidon alussa ja annosmuutosten jälkeen, sen jälkeen yleensä noin vuoden välein.

Monelle losartaani määrätään juuri siksi, että ACE:n estäjä (esimerkiksi enalapriili tai ramipriili) on aiheuttanut kuivaa, sitkeää yskää.

ACE:n estäjät hidastavat bradykiniini-nimisen välittäjäaineen hajoamista, ja bradykiniinin kertyminen ärsyttää hengitysteitä. Jopa noin joka kymmenes ACE:n estäjän käyttäjä saa tällaisen yskän.

Losartaani vaikuttaa reniini-angiotensiinijärjestelmään eri kohdassa: se salpaa angiotensiinireseptorin, mutta ei vaikuta bradykiniinin hajoamiseen.

Siksi kuiva yskä on losartaanilla selvästi harvinaisempi, eikä sitä useimmissa tutkimuksissa esiinny lumelääkettä enempää.

Sama mekanismiero selittää, miksi myös angioedeema eli kasvojen, huulten, kielen tai kurkunpään turvotus on ATR-salpaajilla harvinaisempi kuin ACE:n estäjillä.

Angioedeema on kuitenkin mahdollinen myös losartaanilla, ja se on aina hätätilanne: jos kasvot tai kieli turpoavat tai hengitys vaikeutuu, soita 112.

Jos olet aiemmin saanut angioedeeman ACE:n estäjästä, kerro siitä lääkärille ennen losartaanin aloitusta.

Tällöin ATR-salpaajan käyttö harkitaan erikseen, koska pieni riski turvotuksen uusiutumiseen on olemassa myös sartaaneilla.

Verenpaineen hoidon kokonaisuudesta, hoitotavoitteista ja eri lääkeryhmien valinnasta kerrotaan tarkemmin kansallisessa Käypä hoito -suosituksessa, jota suomalaiset lääkärit noudattavat hoitopäätöksissään.

Losartaania ei saa käyttää raskauden aikana.

Toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana ATR-salpaajat voivat vaurioittaa sikiön munuaisia, vähentää lapsiveden määrää ja hidastaa kallon luutumista.

Kyse on ryhmävaikutuksesta, joka koskee kaikkia sartaaneja ja ACE:n estäjiä.

Käytännön ohjeet:

• jos suunnittelet raskautta, keskustele lääkärin kanssa lääkityksen vaihtamisesta jo etukäteen
• jos huomaat olevasi raskaana, lopeta losartaani ja ota viipymättä yhteys lääkäriin korvaavan verenpainelääkkeen aloittamiseksi
• imetyksen aikana losartaania ei suositella, koska tutkimustiedot ovat puutteelliset; tilalle valitaan paremmin tunnettu valmiste

Muita huomioitavia vasta-aiheita ja varotoimia:

• vaikea maksan vajaatoiminta: losartaania ei suositella, ja lievemmässä vajaatoiminnassa annosta pienennetään
• molemminpuolinen munuaisvaltimoiden ahtauma: munuaisten toiminta voi heikentyä nopeasti
• aliskireenin samanaikainen käyttö on kielletty diabetesta sairastavilla ja munuaisten vajaatoiminnassa
• yliherkkyys losartaanille tai valmisteen apuaineille

Kerro lääkärille ja apteekissa kaikista käyttämistäsi lääkkeistä, myös itsehoitovalmisteista ja luontaistuotteista, jotta yhteisvaikutukset voidaan arvioida luotettavasti.

Erityisesti kaliumlisät, tulehduskipulääkkeet ja litium vaativat huomiota losartaanin rinnalla.

Losartaanihoidon turvallisuutta seurataan yksinkertaisin keinoin.

Verikokeista tarkistetaan kalium ja kreatiniini hoidon alussa, 1-4 viikkoa aloituksen tai annosmuutoksen jälkeen ja sen jälkeen yleensä kerran vuodessa.

Verenpaineen kotimittaukset kertovat hoidon tehosta: mittaa paine ohjeen mukaan aamuin illoin viikon jaksoissa ja vie tulokset vastaanotolle.

Ota yhteys lääkäriin lähipäivinä, jos:

• huimaus tai väsymys haittaa selvästi arkea vielä viikkojen jälkeen
• sinulla on lihasheikkoutta tai epäsäännöllinen syke
• virtsamäärä vähenee selvästi tai turvotukset lisääntyvät
• saat voimakkaan ripulin tai oksennustaudin - kuivuminen lisää munuaishaittojen riskiä, ja lääkäri voi ohjeistaa lyhyen tauon lääkkeeseen

Soita 112 tai hakeudu päivystykseen heti, jos kasvot, huulet, kieli tai kurkku turpoavat tai hengitys vaikeutuu - kyseessä voi olla harvinainen angioedeema.

Muista myös:

• älä lopeta tai tauota losartaania omin päin
• vältä säännöllistä tulehduskipulääkkeiden käyttöä ilman lääkärin arviota
• kerro losartaanin käytöstä aina ennen leikkauksia ja uusien lääkkeiden aloitusta

Valtaosa käyttäjistä voi losartaanilla hyvin, ja säännöllinen seuranta tekee hoidosta turvallista myös vuosien mittaan.

Hyvin hoidettu verenpaine on yksi tehokkaimmista tavoista suojata sydäntä, aivoja ja munuaisia.