Pantoprazol

Pantopratsoli on protonipumpun estäjä (PPI), joka vähentää mahahapon eritystä estämällä vetykalium-ATPaasi-entsyymiä mahalaukun parietaalisoluissa.

Sitä käytetään refluksitaudin (GERD), mahahaavojen ja pohjukaissuolihaavan hoitoon sekä Zollinger-Ellisonin oireyhtymän hoitoon.

Pantopratsoli on Suomessa yleisimmin käytettyjä haponestolääkkeitä. Se on esimuotoinen lääke, joka aktivoituu parietaalisolujen happamassa ympäristössä ja sitoutuu pysyvästi protonipumppuun.

Yksittäinen annos vähentää mahahapon eritystä yli 90 prosenttia vuorokauden ajaksi.

Käypä hoito -suosituksen mukaan protonipumpun estäjät ovat refluksitaudin ensilinjan lääkehoito.

Duodecimin Lääkärikirjassa korostetaan, että PPI-hoito tulee toteuttaa pienimmällä tehokkaalla annoksella ja mahdollisimman lyhyellä hoitoajalla, koska pitkäaikaiseen käyttöön voi liittyä haittoja.

Fimean mukaan pantopratsolin turvallisuusprofiili on hyvin tunnettu ja hoitovaste ennustettava.

Niele tabletti kokonaisena veden kera, mieluiten ennen aamupalaa. Tablettia ei saa pureskella eikä murskata, sillä enteropäällyste suojaa vaikuttavaa ainetta mahahapolta.

Refluksitaudin hoidossa vaikutus alkaa ensimmäisen annoksen jälkeen, mutta täysi teho saavutetaan 2–3 vuorokauden kuluessa. Oireiden helpotuttua hoitoa jatketaan lääkärin ohjeen mukaan.

Refluksitauti: 20–40 mg kerran vuorokaudessa 4–8 viikon ajan. Ylläpitohoito: 20 mg vuorokaudessa. Mahahaavan hoito: 40 mg vuorokaudessa 4–8 viikkoa.

Helicobacter pylori -häätöhoito: 40 mg kahdesti vuorokaudessa yhdessä kahden antibiootin kanssa 7–14 päivän ajan. Zollinger-Ellisonin oireyhtymä: 80–160 mg vuorokaudessa jaettuna annoksiin.

Annosta pienennetään vaikeassa maksan vajaatoiminnassa.

Yleiset (1/10–1/100): päänsärky, ripuli, pahoinvointi, vatsakipu, ilmavaivat, ummetus. Melko harvinaiset (1/100–1/1 000): huimaus, unihäiriöt, ihottuma, nivelkipu, maksa-arvojen nousu.

Harvinaiset (alle 1/1 000): hypomagnesemia pitkäaikaisessa käytössä, C. difficile -ripuli, interstitiaalinen nefriitti, osteoporoottinen murtuma (pitkäaikaisessa käytössä).

Hyvin harvinaiset: Stevens-Johnsonin oireyhtymä, verenkuvan muutokset. Pitkäaikaiseen käyttöön (yli vuosi) voi liittyä B12-vitamiinin imeytymisen heikkenemistä ja luuntiheyden vähenemistä.

Pitkäaikainen PPI-käyttö (yli vuosi) voi aiheuttaa hypomagnesemiaa, B12-vitamiinin puutosta ja lisätä lonkkamurtumien riskiä iäkkäillä.

Magnesium- ja B12-pitoisuuksia tulee seurata pitkäkestoisissa hoidoissa. PPI-hoito voi peittää mahasyövän oireita – varmista maligniteetin poissulkeminen ennen hoidon aloitusta.

Pantopratsoli voi vaikuttaa klopidogreelin tehoon, joskin yhteisvaikutus on pienempi kuin omepratsolin kanssa.

Pantopratsoli on vasta-aiheinen yliherkkyydessä pantopratsolia, bentsimidatsoleja tai apuaineita kohtaan.

Yhdistelmäkäyttö atanaviirin kanssa on vasta-aiheista, koska PPI heikentää atanaviiirin imeytymistä merkittävästi.