Propranololin haittavaikutukset: mitä käyttäjän on hyvä tietää

Propranololi on epäselektiivinen beetasalpaaja: se salpaa sekä sydämen beeta-1-reseptoreita että keuhkoputkissa, verisuonissa ja aineenvaihdunnassa vaikuttavia beeta-2-reseptoreita.

Beeta-1-salpaus hidastaa sykettä, laskee verenpainetta ja vähentää sydämen työkuormaa.

Beeta-2-salpaus puolestaan selittää monet lääkkeen erityispiirteistä - sekä osan sen käyttöaiheista että keskeiset haitat ja vasta-aiheet.

Propranololia käytetään Suomessa moneen tarkoitukseen: kohonneen verenpaineen ja tiettyjen rytmihäiriöiden hoitoon, migreenin estohoitoon, essentiaalisen vapinan hillintään, kilpirauhasen liikatoiminnan oireiden lievitykseen sekä tilannekohtaisen jännityksen fyysisten oireiden, kuten sydämentykytyksen ja käsien vapinan, vähentämiseen.

Käyttöaiheesta riippumatta haittavaikutusprofiili on sama.

Useimmat haitat ovat suoraa seurausta lääkkeen vaikutusmekanismista, eivät yliherkkyyttä tai poikkeavaa reaktiota.

Kun sykettä kiihdyttävä ja verisuonia laajentava adrenaliinivaikutus vaimennetaan, elimistön "kaasupoljin" toimii loivemmin - ja se tuntuu osalla käyttäjistä väsymyksenä, suorituskyvyn laskuna ja paleluna.

Lisäksi propranololi on rasvaliukoinen ja läpäisee veri-aivoesteen helposti, minkä vuoksi sillä on muita beetasalpaajia enemmän keskushermostovaikutuksia, kuten unihäiriöitä.

Haitat ovat yleensä annosriippuvaisia: pienillä, esimerkiksi jännitysoireisiin käytettävillä kerta-annoksilla ne ovat vähäisempiä kuin säännöllisessä suuriannoksisessa hoidossa.

Propranololin tavallisimmat haittavaikutukset ovat useimmiten lieviä ja painottuvat hoidon ensimmäisiin viikkoihin. Yleisimpiä ovat:

• väsymys ja voimattomuus - yleisin yksittäinen haitta, joka voi tuntua myös fyysisen suorituskyvyn laskuna rasituksessa
• bradykardia eli hidas syke
• huimaus, etenkin nopeasti ylös noustessa, kun verenpaine laskee
• kylmät kädet ja jalat, koska ääreisverenkierto heikkenee beeta-2-salpauksen myötä
• vatsavaivat, kuten pahoinvointi, ripuli tai ummetus.

Harvinaisempia mutta tunnettuja haittoja ovat unihäiriöt ja painajaiset (käsitellään omassa osiossaan), ihottumat, hiustenlähtö sekä erektiohäiriöt ja sukupuolisen halun väheneminen.

Raynaud'n oireyhtymästä kärsivillä sormien ja varpaiden valkosormisuusoireet voivat pahentua.

Moni haitoista lievittyy muutamassa viikossa, kun elimistö tottuu lääkkeeseen.

Jos väsymys tai huimaus jatkuu pitkään tai haittaa arkea, kannattaa keskustella lääkärin kanssa annoksen pienentämisestä tai valmisteen vaihtamisesta - vaihtoehtona voi olla esimerkiksi sydänselektiivinen beetasalpaaja, jolla ääreisverenkierto- ja keskushermostohaittoja on tyypillisesti vähemmän.

Seuraa hoidon alussa omaa sykettäsi. Jos leposyke laskee toistuvasti alle 50 lyöntiin minuutissa tai sinulla on pyörrytystä ja voimattomuutta, ota yhteys lääkäriin annoksen tarkistamiseksi.

Älä kuitenkaan lopeta lääkettä omin päin.

Propranololi on beetasalpaajista rasvaliukoisimpia, joten se kulkeutuu helposti veri-aivoesteen läpi keskushermostoon.

• nukahtamisvaikeudet ja katkonainen yöuni
• vilkkaat unet ja painajaiset
• harvinaisempina aistiharhat tai sekavuus, lähinnä iäkkäillä ja suurilla annoksilla
• päiväaikainen tokkuraisuus ja keskittymisvaikeudet.

Unioireet ilmaantuvat tyypillisesti hoidon ensimmäisinä viikkoina. Niitä voi joskus lievittää ottamalla annoksen aikaisemmin päivällä lääkärin ohjeen mukaan, jolloin lääkepitoisuus on yöllä matalampi.

Depottabletteja käytettäessä annosteluajan muutoksista on aina sovittava lääkärin kanssa.

Beetasalpaajien yhteydessä on kuvattu myös väsymystä ja alakuloisuutta, ja osa potilaista kokee mielialansa matalammaksi hoidon aikana.

Tutkimusnäyttö varsinaisen masennuksen ja beetasalpaajien yhteydestä on ristiriitaista, mutta oire on syytä ottaa todesta: jos mieliala laskee selvästi propranololin aloituksen jälkeen, kerro siitä lääkärille.

Lääkkeen vaihto vesiliukoisempaan, vähemmän aivoihin kulkeutuvaan beetasalpaajaan helpottaa usein sekä uni- että mielialaoireita.

Huomionarvoista on, että propranololia käytetään joskus juuri jännitysoireiden hoitoon - lääke vaimentaa tehokkaasti vapinaa ja sydämentykytystä, mutta se ei poista ahdistuneisuuden psyykkistä komponenttia.

Jos ahdistus on jatkuvaa, sen hoito kannattaa suunnitella kokonaisuutena lääkärin kanssa.

Propranololin merkittävin turvallisuuskysymys liittyy keuhkoihin.

Keuhkoputkien laajeneminen on beeta-2-reseptorien välittämä toiminto, ja epäselektiivisenä beetasalpaajana propranololi estää sitä.

Astmaatikolla tämä voi laukaista keuhkoputkien supistumisen eli bronkospasmin, joka voi olla vaikea ja pahimmillaan hengenvaarallinen.

Tämän vuoksi astma on propranololin vasta-aihe: lääkettä ei tule käyttää, jos sinulla on astma tai aiemmin todettu taipumus keuhkoputkien supistumiseen.

Sama varovaisuus koskee keuhkoahtaumatautia (COPD) - lääkäri arvioi tilanteen yksilöllisesti, ja jos beetasalpaaja on välttämätön, valitaan yleensä sydänselektiivinen valmiste, kuten bisoprololi, pienimmällä tehoavalla annoksella.

Käytännössä kannattaa muistaa seuraavat asiat:

• kerro lääkärille aina astmasta tai hengitysoireista ennen propranololin aloitusta, myös lapsuudessa sairastetusta astmasta
• propranololi voi heikentää astman avaavan lääkkeen (beeta-2-agonistin, esim. salbutamoli) tehoa
• myös tilannekohtaiseen jännitykseen otettava yksittäinen tabletti voi laukaista hengenahdistuksen astmaatikolla - käyttöaihe ei muuta vasta-aihetta
• huomaa, että beetasalpausta voi tulla elimistöön myös silmätipoista (glaukooman hoidossa käytettävä timololi), mikä voimistaa kokonaisvaikutusta.

Jos saat propranololin käytön aikana hengenahdistusta, hengityksen vinkumista tai puristavaa tunnetta rinnassa, käytä tarvittaessa avaavaa lääkettä ja hakeudu välittömästi hoitoon.

Kerro hoitohenkilökunnalle beetasalpaajan käytöstä, koska se vaikuttaa hoidon valintaan.

Diabeetikon on hyvä tietää propranololin erityispiirre: lääke voi peittää matalan verensokerin varoitusoireet.

Hypoglykemian tutuimmat hälytysmerkit - sydämentykytys, vapina ja levottomuus - syntyvät adrenaliinin vaikutuksesta, ja beetasalpaaja vaimentaa juuri näitä reaktioita.

Verensokeri voi siis laskea vaarallisen matalalle ilman, että keho varoittaa siitä totutulla tavalla.

Kaksi käytännön seikkaa korostuu:

• hikoilu säilyy hypoglykemian oireena, koska se ei välity beetareseptorien kautta - yhtäkkinen kylmä hiki voi olla diabeetikolla ainoa selkeä matalan sokerin merkki propranololihoidon aikana
• epäselektiivisenä beetasalpaajana propranololi voi myös hidastaa verensokerin korjaantumista hypoglykemiasta, sillä beeta-2-välitteinen maksan glukoosintuotanto vaimenee.

Riski koskee erityisesti insuliinia tai insuliinin eritystä lisääviä tabletteja (sulfonyyliureoita) käyttäviä.

Metformiini ei yksinään aiheuta hypoglykemiaa, joten pelkkää metformiinia käyttävillä ongelma on pienempi.

Jos sinulla on diabetes ja propranololi on lääketieteellisesti perusteltu, hoito onnistuu yleensä turvallisesti muutamin varotoimin: mittaa verensokeria tavallista tiheämmin etenkin hoidon alussa ja annosmuutosten yhteydessä, opettele tunnistamaan hikoilu ja nälän tunne varoitusoireina ja pidä nopeita hiilihydraatteja saatavilla.

Kerro myös läheisillesi, että matalan sokerin oireet voivat olla tavallista huomaamattomampia.

Lääkäri voi diabeetikolla harkita sydänselektiivistä beetasalpaajaa, jonka vaikutus verensokeriin on vähäisempi.

Säännöllisessä käytössä elimistö sopeutuu beetasalpaukseen muun muassa lisäämällä beetareseptorien määrää ja herkkyyttä.

Jos propranololi lopetetaan äkillisesti, adrenaliini pääsee vaikuttamaan herkistyneisiin reseptoreihin täydellä teholla.

Seurauksena voi olla rebound-ilmiö: nopea syke, verenpaineen nousu, rytmihäiriötuntemukset, hikoilu ja levottomuus.

Sepelvaltimotautia sairastavalla äkkilopetus voi pahimmillaan laukaista rintakipukohtauksen tai sydäninfarktin.

Siksi propranololi lopetetaan aina asteittain annosta pienentäen, tyypillisesti 1-2 viikon kuluessa lääkärin ohjeen mukaan.

Tämä koskee myös tilanteita, joissa lääke vaihdetaan toiseen valmisteeseen tai haittavaikutukset tuntuvat hankalilta - älä jätä tabletteja ottamatta omin päin, vaan sovi lopetusaikataulusta lääkärin kanssa.

Ota yhteys lääkäriin kiireellisesti, jos hoidon aikana ilmenee:

• leposyke toistuvasti alle 50 lyöntiä minuutissa ja siihen liittyvä huimaus tai voimattomuus
• pyörtyminen tai pyörtymisen tunne
• hengenahdistus, hengityksen vinkuminen tai paheneva yskä
• nopeasti lisääntyvä turvotus, painonnousu ja hengästyminen makuulla (mahdollinen sydämen vajaatoiminnan paheneminen)
• selvä mielialan lasku tai jatkuvat painajaiset, jotka heikentävät toimintakykyä.

Lievemmät haitat, kuten alkuvaiheen väsymys tai kylmät raajat, eivät yleensä vaadi päivystyskäyntiä, mutta niistä kannattaa mainita seuraavalla vastaanotolla.

Epäillystä haittavaikutuksesta voi keskustella myös apteekissa, ja vakavista haitoista voi tehdä haittavaikutusilmoituksen Fimealle.