Viruslääkkeet – tehokas hoito herpes-infektioihin

Herpes simplex -virukset (HSV-1 ja HSV-2) ovat erittäin yleisiä DNA-viruksia jotka asettuvat pysyvästi hermoganglioihin ensitartunnan jälkeen.

Virus voi reaktivoitua toistuvasti aiheuttaen oireilevia episodeja. Duodecimin ja Käypä hoito -suosituksen mukaan herpeksen hoito viruslääkkeillä on tehokasta ja turvallista.

HSV-1 tarttuu tyypillisesti lapsuudessa ja aiheuttaa huuliherpestä (herpes labialis). Seropositiivisuus aikuisväestössä on 60–80 prosenttia Suomessa.

Viime vuosikymmeninä HSV-1 on myös yleistynyt genitaaliherpeksen aiheuttajana.

HSV-2 tarttuu pääasiassa seksuaalisesti ja aiheuttaa genitaaliherpestä. Seropositiivisuus aikuisväestössä on noin 15–20 prosenttia.

Genitaaliherpeksen uusiutumistaipumus on suurempi HSV-2:n kuin HSV-1:n aiheuttamissa infektioissa.

Oireiden kirjo vaihtelee merkittävästi:

• Ensitartunta (primaari-infektio) on usein vakavin: kuume, väsymys, kivuliaat rakkulat ja imusolmukkeiden turvotus
• Uusiutuminen (rekurrenssi) on yleensä lievempi ja kestää 5–10 vuorokautta ilman hoitoa
• Ennakko-oireet (prodromaali): kutina, kirvely tai pistely alueella 12–24 tuntia ennen rakkuloiden ilmaantumista
• Oireeton viruksen eritys tartuttaa kumppaneita ilman näkyviä oireita

Uusiutumista laukaisevat tekijät:

• Stressi ja uupumus heikentävät immuunivastetta ja aktivoivat viruksen
• Auringonvalo ja UV-altistus erityisesti huuliherpeksen yhteydessä
• Kuukautiset hormonaalimuutosten kautta
• Kuume ja muut infektiot immuunijärjestelmän kuormituksen myötä
• Fyysinen trauma paikallisesti esimerkiksi hammaslääkäritoimenpiteet huuliherpeksessä

Käypä hoito -suosituksen mukaan herpes simplex -infektiot ovat pysyviä mutta hallittavissa asianmukaisella lääkehoidolla joka parantaa elämänlaatua merkittävästi.

Viruslääkkeet eivät poista herpes simplex -virusta elimistöstä mutta estävät sen lisääntymistä ja lyhentävät oirejaksojen kestoa ja vaikeutta.

Käypä hoito -suosituksen ja Fimean mukaiset hoitovaihtoehdot ovat vakiintuneita.

Valasikloviiri on asikloviirin aihiolääke jolla on 3–5-kertainen biologinen hyötyosuus suun kautta annettuna, mikä mahdollistaa harvemman annostelun.

Se on yleisin viruslääke herpeksen hoidossa Suomessa.

Annostelu eri tilanteissa:

• Genitaaliherpeksen episodihoito: 500 mg kahdesti päivässä 3–5 vuorokautta
• Huuliherpeksen nopea hoito: 2 000 mg kahdesti yhden päivän aikana (12 tunnin välein)
• Estohoito genitaaliherpekseen: 500 mg kerran päivässä jatkuvana hoitona
• Primaari-infektio: 1 000 mg kahdesti päivässä 7–10 vuorokautta

Asikloviiri on alkuperäinen viruslääke joka on edelleen tehokas ja edullinen vaihtoehto:

• Episodihoito: 200 mg viisi kertaa päivässä 5 vuorokautta
• Estohoito: 400 mg kahdesti päivässä
• Paikallinen 5 prosentin voide huuliherpekseen – teho vaatimattomampi kuin suun kautta otettava hoito

Famsikloviiri on kolmas vaihtoehto erityisesti asikloviiriresistentin herpeksen yhteydessä tai vaihtoehtona valasikloviirille.

Estohoidon aiheet Käypä hoito -suosituksen mukaan:

• Genitaaliherpeksen uusiutuminen yli 6 kertaa vuodessa
• Episodit aiheuttavat merkittävää psykologista kuormitusta
• Tartuttavuuden vähentäminen serodiskordantissa parisuhteessa – päivittäinen valasikloviiri vähentää tartuntariskiä 48 prosenttia
• Immunosuppressoidut potilaat joilla reaktivaatioriski on kohonnut

Fimean valmisteyhteenvedon mukaan viruslääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Yleisin haittavaikutus on päänsärky ja pahoinvointi.

Munuaistoimintaa tulee seurata pitkäaikaisessa käytössä ja annostusta mukauttaa munuaisten vajaatoiminnassa.

Herpes simplex -infektioiden tehokas hoito edellyttää oikeaa diagnoosia ja ennen kaikkea hoidon aloittamista mahdollisimman varhain.

Duodecimin mukaan viruslääkkeen teho on parhaimmillaan kun hoito aloitetaan 24 tunnin sisällä oireiden alusta.

Diagnoosimenetelmät:

• Kliininen diagnoosi perustuu tyypilliseen kuvaan: rykelmä pieniä rakkuloita punoittavalla pohjalla tyypillisessä sijainnissa
• Virusviljely rakkulanesteestä on perinteinen menetelmä mutta herkkyyks heikkenee rakkuloiden vanhentuessa
• PCR-diagnostiikka on herkin menetelmä ja tunnistaa virustyypin (HSV-1 vai HSV-2) luotettavasti
• Tyypispesifinen serologia erottaa HSV-1 ja HSV-2 vasta-aineet ja kertoo aiemmasta tartunnasta

Hoidon ajoituksen merkitys:

• Optimaalinen hoitohetki on ennakko-oireiden (prodromaali) vaiheessa ennen rakkuloiden ilmaantumista
• Hoito 24 tunnin sisällä oireista lyhentää episodin kestoa 1–2 vuorokautta ja lieventää oireita
• 48 tuntia oireiden alusta jälkeen episodihoidon teho vähenee merkittävästi
• Estohoidossa ajoitusta ei tarvitse miettiä koska lääke on jatkuvassa käytössä

Erotusdiagnostiikka:

• Aftainen stomatiitti eroaa sijainniltaan ja ei aiheuta rakkuloita
• Syfilis (primaarileesio) voi muistuttaa genitaaliherpestä ja on suljettava pois serologialla
• Kontaktidermatiitti ja pemfigus voivat muistuttaa herpestä erityisesti genitaalialueella
• Herpes zoster (vyöruusu) aiheuttaa yksipuolisen ihottuman dermatomin alueella

Dr. Presc -konsultaatiossa lääkäri arvioi oirekuvauksen perusteella hoidon soveltuvuuden ja määrää tarvittavan lääkkeen.

Toistuvien episodien yhteydessä varautumisresepti mahdollistaa hoidon aloittamisen heti ennakko-oireiden ilmaantuessa ilman viivettä.

Tiheästi uusiutuvan herpeksen yhteydessä arvioidaan siirtyminen estolääkitykseen.

Laboratoriotutkimuksiin ohjataan kun diagnoosi on epävarma tai tarvitaan virustyypitys hoitosuunnitelman tekemiseksi.

Lääkehoidon rinnalla elämäntapavalinnot ja laukaisevien tekijöiden hallinta vähentävät herpes-episodien tiheyttä ja vakavuutta.

Duodecim ja Käypä hoito -suositus tunnistavat useita muokattavissa olevia tekijöitä.

Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja hallinta:

• UV-suojaus huuliherpeksessä: aurinkosuojavoide huulille SPF 30 tai enemmän vähentää tutkitusti uusiutumista auringonvalosta laukeavan herpeksen yhteydessä
• Stressinhallinta: krooninen stressi heikentää soluimmuniteettia ja lisää reaktivaatioriskiä. Säännöllinen liikunta, riittävä uni ja rentoutustekniikat ovat perusteltuja.
• Riittävä uni 7–9 tuntia yössä tukee immuunijärjestelmän toimintaa
• Tasapainoinen ravitsemus ja erityisesti lysiinin riittävä saanti – tutkimusnäyttö on kohtalaista mutta lysiini 500–1000 mg päivittäin voi vähentää uusiutumisia

Tartuttavuuden vähentäminen:

• Oireisen episodin aikana suoraa kontaktia leesioihin tulee välttää
• Käsienpesu rakkuloiden koskettamisen jälkeen estää levittämistä muualle kehoon ja toisiin ihmisiin
• Kondomi vähentää genitaaliherpeksen tartuntariskiä mutta ei estä sitä kokonaan koska virus voi erittyä kondominsuojaamattomilta alueilta
• Oireeton viruksen eritys aiheuttaa arviolta 70 prosenttia tartunnoista – estolääkitys vähentää myös oireetonta eritystä merkittävästi

Psykologinen tuki:

• Genitaaliherpesdiagnoosi aiheuttaa monille huomattavaa psykologista kuormitusta ja häpeää
• Oikea tieto taudin luonteesta ja hallittavuudesta vähentää ahdistusta
• Parisuhteen avoin kommunikaatio diagnoosin kertomisessa kumppanille
• Vertaistuki ja tarvittaessa psykologinen terapia merkittävän ahdistuksen yhteydessä

Immuniteettia tukevat toimenpiteet:

• Tupakoinnin lopettaminen parantaa immuunivastetta kokonaisvaltaisesti
• Kohtuullinen alkoholinkäyttö – runsas alkoholi heikentää T-solu-immuniteettia
• Säännöllinen liikunta vahvistaa soluimmuniteettia mutta ylikuormitus voi tilapäisesti heikentää sitä
• D-vitamiinin riittävä taso erityisesti talvikaudella tukee immuunitoimintaa

Dr. Presc -seurantakonsultaatiossa voidaan arvioida hoidon tehoa, tarkistaa estolääkityksen tarvetta ja keskustella yksilöllisistä laukaisevista tekijöistä ja niiden hallinnasta.