Abasaglar

Abasaglar pitkävaikutteinen insuliini

Abasaglar on pitkävaikutteinen insuliinivalmiste, joka sisältää insuliini glargiinia. Se on biosimilaari-insuliini, joka on kehitetty Lantus-insuliinin biologiseksi vastaavaksi valmisteeksi. Abasaglar on tarkoitettu tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen hoitoon aikuisilla, nuorilla ja vähintään 2-vuotiailla lapsilla.

Miten Abasaglar toimii

Insuliini glargiini on pitkävaikutteinen insuliinianalogi, joka imeytyy ihonalaisesta kudoksesta hitaasti ja tasaisesti. Se antaa tasaisen insuliinivaikutuksen ilman selkeitä huippupitoisuuksia jopa 24 tunnin ajan. Tama perulasinsuliini muistuttaa elimistön omaa insuliinin eritystä ja yllapitaa verensokerin tasapainoa aterioiden välillä ja yöllä.

Käyttöaiheet ja edut

Abasaglar yhdistetään yleensä lyhytvaikutteiseen insuliiniin tai suun kautta otettaviin diabeteslääkkeisiin. Se sopii käytettäväksi kerran vuorokaudessa, mikä yksinkertaistaa hoitoa. Biosimilaarina Abasaglar tarjoaa saman tehon ja turvallisuuden kuin alkuperäinen insuliini glargiini, mutta voi olla kustannustehokkaampi vaihtoehto.

Abasaglarin pistäminen

Abasaglar pistetaan ihon alle (subkutaanisesti) joka päivä samaan aikaan. Pistoskohdat vaihtelevat vatsan, reiden tai olkavarren alueella kudoskovettumien ehkäisemiseksi. Lääke pistetaan KwikPen-kynällä, ja ennen pistosta tulee varmistaa, että valittu annos on oikea. Annos asetetaan kynässä olevasta säätimesta.

Verensokerin seuranta

Säännöllinen verensokerin mittaus on tärkeää annoksen optimoimiseksi. Lääkäri tai diabeteshoitaja ohjaa sopivat glukoositasot ja annokset yksilöllisesti. Hypoglykemian (matalan verensokerin) oireet, kuten vapina, hikoilu ja heikotus, on tunnistettava ja osattava hoitaa nopeasti syömällä sokeria tai glukoosia.

Abasaglarin annos on täysin yksilöllinen ja lääkäri määrää sen potilaan insuliinitarpeen, verensokeriarvot ja muun diabeteslääkityksen huomioiden. Tyypin 2 diabeteksessa tavanomainen aloitusannos on 10 yksikköä kerran vuorokaudessa, yleensä iltaisin tai yöllä, ja annosta säädetään 2 yksikköä kerrallaan 3 vuorokauden välein kunnes paastoverensokerin tavoite (4,0-7,0 mmol/l) saavutetaan.

Tyypin 1 diabeteksessa Abasaglar kattaa perusinsuliinin osuuden - tyypillisesti 40-50 % kokonaisinsuliinin vuorokausiannoksesta - ja käytetään aina yhdessä ateriainsuliinin kanssa. Annostarve vaihtelee yksilöllisesti 0,2-0,4 yksikköä/kg/vrk. Pistoksen ajankohdan on pysyttävä samana joka päivä, vaikka ruokailuajat vaihtelivat, koska glargiini-insuliinin vaikutus tasataan siten.

Annossäätöjä tarvitaan sairauden, stressin, liikunnan tai ruokavaliomuutosten yhteydessä. Pistospaikkaa vaihdetaan järjestelmällisesti - vatsa, reisi tai olkavarsi - ihomuutosten ehkäisemiseksi. Insuliinia ei saa sekoittaa muihin insuliineihin tai laimennusnesteisiin Abasaglar-kynässä. Lääkäri seuraa hoitoa säännöllisillä HbA1c-mittauksilla.

Yleiset haittavaikutukset

Abasaglarin yleisimmäksi haittavaikutukseksi on hypoglykemia (liian matala verensokeri). Oireita ovat vapina, hikoilu, sydämentykytys, nälkä, päänsärky ja sekavuus. Pistoskohdassa voi esiintyä punoitusta, turvotusta tai kutinaa, jotka yleensä häviävät muutamassa päivässä.

Vakavat haittavaikutukset

Vakava hypoglykemia, johon liittyy tajunnan menetys tai kouristuksia, on harvinainen mutta vakava haittavaikutus, joka vaatii välitöntä hoitoa. Vakava allerginen reaktio insuliinille on harvinainen mutta mahdollinen. Lipodystrofia (rasvamuutokset ihon alla) voi kehittyä jatkuvaan samaan kohtaan pistettäessä.

Abasaglarin annosta on säädettävä sairauden, stressin, liikunnan tai ruokavalion muuttuessa. Alkoholi voi lisata hypoglykemiariskiä. Insuliinin tarve voi muuttua raskauden aikana, ja raskaana olevien diabeetikkojen tulee olla tiiviissä seurannassa. Muut lääkkeet voivat vaikuttaa insuliinin tarpeeseen.

Abasaglar on vasta-aiheinen potilaille, joilla on todettu yliherkkyys insuliini glargiinille tai jollekin valmisteen apuaineelle, kuten metakresoli. Yliherkkyysreaktio insuliinille voi ilmetä ihottumana, hengenahdistuksena tai anafylaksiana, ja naissa tapauksissa on siirryttava vaihtoehtoiseen insuliiniin laakarin ohjauksessa.

Hypoglykemia eli liian matala verensokeritaso on ehdoton vasta-aihe pistokselle hoidon aikana -- hypoglykemian korjaaminen on aina ensisijainen toimenpide. Abasaglaria ei saa kayttaa laskimonsisaiseen (iv) antoon eika insuliinipumppuihin, silla se on formuloitu vain ihonalaiseen (sc) kayttoon. Laskimonsisainen anto voi aiheuttaa vaikean hypoglykemian, silla karkea erittain pitkavaikutteinen insuliini toimii eri tavoin suoraan veressa.

Raskauden aikana Abasaglarin kaytosta on rajallisesti tietoa. Insuliinin tarve muuttuu raskauden aikana ja synnytyksen jalkeen, joten laakari maarittelee tarkasti insuliinihoidon raskaana oleville. Imetyksen aikana insuliinia voidaan kayttaa, mutta annostus saattaa vaatia mukauttamista.