Atenolol

Atenololi on selektiivinen beeta-1-adrenoseptoriantagonisti eli beetasalpaaja, jota käytetään verenpaineen, angina pectoriksen ja rytmihäiriöiden hoitoon. Se on ollut laajalti käytetty lääke vuosikymmenien ajan ja yksi eniten määrätyistä sydänlääkkeistä maailmassa.

Selektiivinen beeta-1-salpaaja

Atenololi on kardioselektiivinen, eli se vaikuttaa ensisijaisesti sydämen beeta-1-reseptoreihin enemmän kuin keuhkojen beeta-2-reseptoreihin. Tämä tekee siitä turvallisemman vaihtoehdon astmaatikkoja tai COPD-potilaita hoidettaessa verrattuna epäselektiivisempiin beetasalpaajiin, vaikkakin varauksellisuus on edelleen tarpeen.

Sydänsuoja

Beetasalpaajat, kuten atenololi, vähentävät sydämen työmäärää hidastamalla sydämen sykettä ja pienentämällä supistusvoiman suuruutta. Tämä säästää sydämen happea ja sopii erityisesti angina pectorikseen sekä sydäninfarktin jälkeiseen hoitoon.

Verenpaineen hoito

Atenololia käytetään kohonneen verenpaineen hoidossa joko yksinään tai yhdistettynä muihin verenpainelääkkeisiin, kuten diureetteihin tai kalsiumkanavasalpaajiin. Se on erityisen hyödyllinen potilaille, joilla on samanaikainen angina tai takykardia.

Sepelvaltimotauti

Atenololi vähentää angina pectoriksen kohtausten tiheyttä ja vaikeusastetta. Se on ensisijainen lääke sydäninfarktin jälkeisessä hoidossa vähentämässä uusintainfarktin riskiä.

Kohonneen verenpaineen hoidossa aloitusannos on 25-50 mg kerran vuorokaudessa. Tavanomainen yllapitoannos on 50-100 mg kerran vuorokaudessa; suurempien annosten kaytosta on harvoin lisahyotya. Angina pectoriksen hoidossa annos on 50-100 mg kerran tai kahdesti vuorokaudessa.

Munuaisten vajaatoiminnassa annosta tulee pienentaa: kreatiniinipuhdistuman ollessa 15-35 ml/min maksimiannos on 50 mg/vrk ja alle 15 ml/min annos on 25 mg/vrk tai joka toinen paiva. Iakkaille potilaille pienempia annoksia suositellaan. Atenololi ei saa lopettaa aakillisesti, vaan annosta tulee pienentaa asteittain kahden viikon aikana.

Tyypilliset beetasalpaajan haitat

Väsymys, kylmät raajat, hidaspulssisyys ja verenpaineen liiallinen lasku ovat tyypillisiä haittavaikutuksia. Nämä johtuvat lääkkeen toivotusta vaikutusmekanismista.

Muut haittavaikutukset

Masennus, unihäiriöt, impotenssi ja ruoansulatushäiriöt voivat esiintyä. Hengitysoireita voi ilmetä keuhkosairailla potilailla, vaikka atenololi onkin kardioselektiivinen.

Ei lopeteta yhtakkia

Atenololia ei tule lopettaa äkillisesti, erityisesti angina pectoriksen tai sepelvaltimotaudin yhteydessä. Äkillinen lopettaminen voi laukaista angina-kohtauksia tai jopa sydäninfarktin. Lopettaminen tehdään aina asteittain lääkärin ohjeen mukaan.

Astma ja COPD

Vaikka atenololi on kardioselektiivinen, se voi suurentaa hengitysteiden vastusta erityisesti astmaatikkoilla. Sitä käytetään vain harkiten hengityselinsairauksien yhteydessä.

Atenololi on ehdottomasti vasta-aiheinen kardiogeeenisessa sokissa, silla beetasalpaajan negatiivinen inotrooppinen vaikutus pahentaa verenpaineen romahdusta. Toisen tai kolmannen asteen eteis-kammiokatkos (AV-katkos) ilman tahdistinta on myos ehdoton vasta-aihe, koska atenololi voi pysayttaa eteis-kammiojohtumisen kokonaan.

Vaikea bradykardia (alle 45-50/min) tai sinussolmukesairaus on vasta-aihe. Hoitamaton sydamen vajaatoiminta tai dekompensoitunut sydamen vajaatoiminta ei sovi atenololin aloittamiseen, vaikka stabiili vajaatoiminta voidaan joissakin tilanteissa hoitaa. Metabolinen asidoosi voi vaikeutua, silloin beeta-2-agonistikysyttyja vasteita tarvitaan.

Vaikea tai reaktiivinen keuhkosairaus, kuten hoitamaton astma tai vaikea COPD, on vasta-aiheinen, silloin atenololi voi indusoida bronkospasmia. Yliherkkyys atenololille on ehdoton vasta-aihe. Feokromosytoomaa ei saa hoitaa atenololilla ilman samanaikaista alfasalpaajaa.