Bendroflumethiazide

Bendroflumetiatsidi on tiatsididiureetti, jota kaytetaan korkean verenpaineen ja turvotuksen hoitoon. Se on yksi vanhimmista ja yleisimmin kaytetyista diureeteista verenpaineen hoidossa.

Tiatsididiureetti

Bendroflumetiatsidi vaikuttaa munuaisten distaalisen tubuluksen alkuosassa, jossa se estaa natriumin ja kloridin takaisinimeytymista. Tama lisaa natriumin ja veden erittysta, mika vahentaa veritilavuutta ja alentaa verenpainetta. Pitkaaikaisessa kaytossa myos verisuonten vastus pienenee.

Ensilinjan verenpainelake

Tiatsididiureetit ovat ensilinjan valintoja korkean verenpaineen hoidossa. Ne ovat edullisia, hyvin tutkittuja ja tehokkaita yhdessa muiden verenpainelaaakkeiden kanssa.

Kerran vuorokaudessa aamuisin

Bendroflumetiatsidi otetaan kerran vuorokaudessa aamuisin. Aamuinen ottaminen vahentaa yollista virtsaamistarvetta. Diureettinen vaikutus alkaa 1-2 tunnin kuluessa ja kestaa 12-18 tuntia.

Saannollinen kaytto

Verenpaineen hallintaan laaketta kaytetaan paivittain. Verenpaineen seuranta auttaa arvioimaan hoidon tehoa.

Kohonneen verenpaineen hoidossa tavanomainen annos on 2,5 mg kerran vuorokaudessa aamuisin. Tama annos on yleensä riittava verenpaineen hallintaan, ja sen teho on sama kuin suuremmilla annoksilla mutta haitat ovat pienemmat.

Turvotuksen hoidossa voidaan kayttaa 5-10 mg kerran vuorokaudessa aamuisin. Maksimiannos on 10 mg vuorokaudessa; suuremmat annokset eivat paranna verenpainetehoa mutta lisaavat metabolisia haittoja, kuten hypokalemiaa ja hyperurikemiaa.

Iakkailla (yli 65 v) suositellaan aloitettavan pienella annoksella 1,25-2,5 mg kaatumisriskin minimoimiseksi. Munuaisten lievassa vajaatoiminnassa annosta ei yleensä tarvitse muuttaa. Kaliumlisaa tai kaliumia saastava diureetti voi olla tarpeen pitkäaikaisessa hoidossa kaliumtason pitamiseksi.

Elektrolyyttihairiot

Hypokalemia (matala kalium), hyponatremia (matala natrium) ja hyperurikemia (kohonnut virtsahappo) ovat tyypillisia tiatsididiureettien haittoja. Kaliumpitoisuuden seuranta on tarkeaa.

Metaboliset vaikutukset

Veren sokeritason nousu ja lipidiprofiilin heikkeneminen ovat mahdollisia pitkaaikaisessa kaytossa. Kihdin riski voi kasvaa virtsahappotason nousun myota.

Kalium- ja natriumtasoja seurataan saannollisesti diureettihoidon aikana. Kuivumisriski on kohonnut erityisesti kuumalla ilmalla, runsaan liikunnan yhteydessa ja iaaakkaille. Diabeetikoilla verensokerin seuranta on tarkeampaa diureettihoidon aikana. Kihdin paheneminen on mahdollista.

Bendroflumetiatsidi on vasta-aiheinen vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (anuria tai GFR alle 30 ml/min), koska tiatsidit eivat tehoa riittavasti heikentyneen munuaistoiminnan vuoksi ja voivat pahentaa azotemiaa. Vaikea maksan vajaatoiminta on myos vasta-aihe, koska elektrolyyttitasapainon hairio voi laukaista maksakooman.

Hoitoresistentti hypokalemia tai hyponatremia, jota ei korjata ensin, ovat este hoidolle. Hyperkalemia tai Addisonin tauti ovat vasta-aiheita. Yliherkkyys bentsoflumetiatsidille, muille tiatsiideille tai sulfonamideille (ns. ristiyliherkkyys on mahdollinen) on este hoidolle.

Akuutti kihti tai kihdin historia on suhteellinen vasta-aihe, koska tiatsidit nostavat seerumin uraattipitoisuutta. Raskauden aikana kayttoa rajoitetaan. Joillekin vastasyntyneille voi ilmetia elektrolyyttihairio tai trombosytopenia jos aiti on saanut tiatsidia raskauden loppupuolella.