Candesartan

Kandesartaani on angiotensiini II -reseptorinsalpaaja (ATR-salpaaja), jota käytetään verenpainetaudin ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Vaikuttava aine kandesartaanisileksitiili on aihiolääke, joka muuttuu elimistössä aktiiviseksi kandesartaaniksi ruoansulatuskanavan seinämässä.

Milloin kandesartaania määrätään?

Kandesartaania käytetään ensisijaisesti verenpainetaudin hoitoon joko yksinään tai yhdessä muiden verenpainelääkkeiden kanssa. Se on myös vaihtoehto sydämen vajaatoiminnan hoidossa potilailla, jotka eivät siedä ACE-estäjiä, tai lisälääkkeenä ACE-estäjähoidon rinnalla.

Miten kandesartaani vaikuttaa?

Kandesartaani estää angiotensiini II:n kiinnittymisen AT1-reseptoreihin verisuonissa ja lisämunuaisissa. Tämä laajentaa verisuonia, vähentää aldosteronin eritystä ja alentaa verenpainetta. Toisin kuin ACE-estäjät, kandesartaani ei aiheuta bradykiniinin kertymistä, joten kuiva yskä on harvinaista.

Päivittäinen käyttö

Kandesartaani otetaan suun kautta kerran vuorokaudessa riippumatta ruokailusta. Tabletti niellään kokonaisena veden kera. Lääkkeen voi ottaa mihin aikaan päivästä tahansa, mutta samaan aikaan päivittäin ottaminen on suositeltavaa.

Hoidon seuranta

Verenpainetta seurataan säännöllisesti, erityisesti hoidon alussa. Munuaisten toimintaa ja kaliumpitoisuutta kontrolloidaan verikokein, etenkin potilailla joilla on munuaisten vajaatoimintaa tai jotka käyttävät diureetteja.

Verenpainetaudin aloitusannos on 8 mg kerran vuorokaudessa. Annosta voidaan nostaa 16 mg:aan ja tarvittaessa edelleen 32 mg:aan (enimmäisannos) 2-4 viikon välein vasteen perusteella. Lääke voidaan ottaa aterian kanssa tai ilman.

Sydämen vajaatoiminnassa aloitusannos on varovainen 4 mg kerran vuorokaudessa, koska sydänvajaatoimin potilaat ovat herkempiä hypotensiolle. Annosta nostetaan kaksinkertaiseksi vähintään 2 viikon välein tavoiteannokseen 32 mg kerran vuorokaudessa. Munuaistoimintaa, kaliumarvoja ja verenpainetta seurataan jokaisen annoksen noston jälkeen.

Maksan vajaatoiminnassa aloitusannosta pienennetään. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (eGFR alle 15 ml/min) tiedot ovat rajalliset. Iäkkäillä potilailla kandesartaanin puhdistuma hidastuu, minkä vuoksi aloitusannos on 4-8 mg. Lääke ei yleensä aiheuta kuivaa yskää kuten ACE-estäjät.

Yleiset haittavaikutukset

Huimaus ja päänsärky ovat tavallisimpia, erityisesti hoidon alussa. Väsymys ja hengitystieinfektiot on raportoitu kliinisissä tutkimuksissa. Nämä oireet ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Harvinaisemmat haittavaikutukset

Hyperkalemia voi esiintyä erityisesti munuaisten vajaatoimintapotilailla tai yhdessä kaliumia säästävien lääkkeiden kanssa. Munuaistoiminnan heikkenemistä tulee seurata verikokein. Angioödeema on erittäin harvinaista mutta mahdollista.

Raskaus

Kandesartaani on ehdottomasti vasta-aiheinen raskauden aikana sikiövaurioriskin vuoksi. Hedelmällisessä iässä olevien naisten tulee käyttää luotettavaa ehkäisyä ja lopettaa lääke välittömästi raskauden toteamisen jälkeen.

Kuivumisriski

Potilailla, jotka käyttävät diureetteja tai joiden nestetasapaino on heikentynyt, ensimmäinen kandesartaaniannos voi aiheuttaa voimakkaan verenpaineen laskun. Nestetasapaino tulee korjata ennen hoidon aloittamista.

Kandesartaani on ehdottomasti vasta-aiheinen raskauden toisella ja kolmannella kolmanneksella, koska angiotensiini II -reseptorin salpaajat voivat aiheuttaa sikiön munuaisvaurioita, oligohydramnionin, luuston kehityshäiriöitä ja kuoleman. Ensimmäinen raskauskolmannes vaatii myös varovaisuutta. Imetyksen aikana käyttö ei ole suositeltavaa riittämättömien turvallisuustietojen vuoksi.

Vaikea maksan vajaatoiminta tai sappitiehyttukos on vasta-aihe, koska kandesartaani erittyy pääasiassa sapen kautta eikä eliminaatio toimi asianmukaisesti. Bilateraalinen munuaisvaltimoahtauma tai yksittäisen toimivan munuaisen munuaisvaltimoahtauma on ehdoton vasta-aihe akuutin munuaisten vajaatoiminnan riskin vuoksi. Tunnettu yliherkkyys kandesartaanille tai apuaineille on ehdoton vasta-aihe.

Samanaikainen käyttö aliskireenin kanssa on vasta-aiheinen diabeetikoilla tai potilailla, joiden GFR on alle 60 ml/min, koska kaksoisblokkaukseen liittyy lisääntynyt hypotensioriski, hyperkalemia ja munuaistoksisuus. Kaliumia säästävien diureettien tai kaliumlisien käyttö voi johtaa hyperkalemiaan, jota on seurattava säännöllisesti.