Ciprofloxacin

Siprofloksasiini on laajakirjoinen fluorokinoloniryhmän antibiootti, joka tehoaa moniin gramnegatiivisiin ja osaan grampositiivisia bakteereita.

Se tappaa bakteereita estämällä niiden DNA-gyraasin ja topoisomeraasi IV:n toimintaa, jotka ovat välttämättömiä bakteerien DNA:n kopioinnille, lukemiselle, korjaamiselle ja rekombinaatiolle.

Ilman näitä entsyymejä bakteerit eivät voi selviytyä.

Siprofloksasiinia käytetään monien infektioiden hoitoon, kuten virtsatieinfektioiden, alempien hengitystieinfektioiden, luu- ja nivelinfektioiden sekä suolistoinfektioiden.

Sitä käytetään myös matkaripulin, vatsan sisäisten infektioiden ja tiettyjen sukupuolitautien hoitoon.

Siprofloksasiini imeytyy erittäin hyvin suun kautta otettuna, noin 70-80 %, ja saavuttaa tehokkaita pitoisuuksia useimmissa kehon kudoksissa.

Fimean ja muiden terveysviranomaisten suositusten mukaan siprofloksasiinia tulee käyttää varoen ja vain infektioihin, jotka ovat resistenttejä muille antibiooteille tai kun ensilinjan lääkkeet eivät sovellu.

Tämä johtuu harvinaisista mutta vakavista ja mahdollisesti pysyvistä haittavaikutuksista, jotka voivat vaikuttaa jänteisiin, lihaksiin, niveliin, hermoihin ja mielenterveyteen.

Siksi sitä ei tule käyttää lieviin tai itsestään paraneviin infektioihin.

Niele tabletit kokonaisina runsaan veden kera. Voit ottaa siprofloksasiinin ruoan kanssa tai ilman.

Älä ota sitä maitotuotteiden tai kalsiumilla rikastettujen juomien kanssa, sillä kalsium sitoutuu lääkkeeseen ja vähentää sen imeytymistä jopa 50 %.

Samasta syystä älä ota sitä samanaikaisesti alumiinia tai magnesiumia sisältävien antasidien tai rautalisien kanssa. Jätä vähintään kahden tunnin väli näiden ja lääkeannoksesi välille.

Juo riittävästi nestettä koko kuurin ajan. Tämä vähentää kiteiden muodostumisen riskiä virtsassasi (kristalluria). Käytä koko kuuri loppuun, vaikka tuntisit olosi paremmaksi.

Jos unohdat annoksen, älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi sen. Ota vain seuraava annos tavalliseen aikaan.

Rajoita altistumista auringonvalolle ja UV-säteilylle hoidon aikana ja 48 tunnin ajan sen jälkeen, sillä siprofloksasiini voi lisätä valoherkkyyttä.

Siprofloksasiinin annostus riippuu infektion tyypistä ja vakavuudesta sekä potilaan munuaisten toiminnasta. Yksinkertaisiin virtsatietulehduksiin annos on 250 mg kahdesti vuorokaudessa 3 päivän ajan.

Komplisoituneisiin virtsatietulehduksiin tai munuaistulehdukseen annos on 500 mg kahdesti vuorokaudessa 7-14 päivän ajan.

Alempien hengitystieinfektioiden hoitoon annos on 500 mg kahdesti vuorokaudessa 7-14 päivän ajan. Luu- ja nivelinfektioihin annos on 500-750 mg kahdesti vuorokaudessa jopa 3 kuukauden ajan.

Komplisoituneisiin virtsatietulehduksiin ja pyelonefriittiin suositellaan 500-750 mg kahdesti päivässä 10-14 päivän ajan.

Krooniseen bakteeriprostatatiittiin annos on 500 mg kahdesti päivässä 28 päivän ajan.

Jos munuaisten toiminta on heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma 30-60 ml/min), suurin annos on 500 mg 12 tunnin välein.

Jos munuaisten toiminta on erittäin heikko (<30 ml/min), annosta pienennetään 250-500 mg:aan 24 tunnin välein.

Iäkkäät potilaat eivät tarvitse erityistä annosmuutosta, mutta heidän munuaisten toimintaa tulee seurata tarkasti. Siprofloksasiinia on saatavana 250 mg, 500 mg ja 750 mg tabletteina.

Haittavaikutukset on ryhmitelty niiden esiintymistiheyden mukaan. Yleisiä (≥1/100, <1/10) ovat pahoinvointi, ripuli, oksentelu, ihottuma ja nivelkipu.

Melko harvinaisia (≥1/1 000, <1/100) ovat päänsärky, huimaus, unihäiriöt, makuaistin muutokset, vatsakipu, ilmavaivat, ruoansulatushäiriöt, kohonneet maksaentsyymit, lihaskipu, kutina ja hiivatulehdukset.

Harvinaisia (≥1/10 000, <1/1 000) ovat jännetulehdus tai jänteen repeämä (erityisesti akillesjänne), hermovaurio käsissä ja jaloissa (perifeerinen neuropatia), kouristukset, valoherkkyys, maksatulehdus, munuaistulehdus (interstitiaalinen nefriitti), QT-ajan pidentyminen, Torsade de pointes, verisuonitulehdus, Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja Clostridioides difficile -ripuli.

Hyvin harvinaisia ovat aortan aneurysma tai dissekaatio.

Fluorokinolonit on yhdistetty toimintakykyä heikentäviin ja mahdollisesti pysyviin haittoihin, jotka voivat vaikuttaa jänteisiin, lihaksiin, niveliin, hermoihin ja keskushermostoon.

Nämä reaktiot voivat alkaa tunneissa ensimmäisen annoksen jälkeen ja kestää kuukausia lääkkeen lopettamisen jälkeen.

Riski on suurempi iäkkäillä potilailla, munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä ja elinsiirtopotilailla, jotka käyttävät kortikosteroideja.

Fimea on rajoittanut fluorokinolonien käyttöä vakaviin tai hengenvaarallisiin infektioihin, joihin muut antibiootit eivät tehoa. Älä käytä siprofloksasiinia lieviin, itsestään paraneviin infektioihin.

Lopeta lääkitys välittömästi, jos huomaat jännekipua, turvotusta tai tulehdusta. Lopeta lääkitys heti ensimmäisten hermo-ongelmien, kuten pistelyn, puutumisen tai kivun, ilmaantuessa.

Lopeta lääkitys myös, jos sinulle kehittyy mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta, masennusta, hallusinaatioita tai itsetuhoisia ajatuksia.

Älä käytä siprofloksasiinia, jos sinulla on ollut aiemmin fluorokinoloneihin liittyviä jänneongelmia. Siprofloksasiini lisää kouristusten todennäköisyyttä.

Käytä sitä varoen potilailla, joilla on epilepsia tai muita kouristusriskiä lisääviä tiloja.

Se estää voimakkaasti CYP1A2-entsyymiä, mikä aiheuttaa yhteisvaikutuksia teofylliinin, duloksetiinin ja titsanidiinin kanssa (joita ei saa yhdistää).

Pysy poissa voimakkaasta auringonvalosta ja UV-valosta hoidon aikana ja 48 tunnin ajan sen lopettamisen jälkeen.

Fluorokinolonit on yhdistetty aortan dissektion tai repeämän riskiin; potilaiden, joilla on aortan aneurysma tai lisääntynyt riski siihen, tulisi käyttää fluorokinoloneja vain, jos muita hoitovaihtoehtoja ei ole.

Kerro lääkärillesi kaikista aiemmista sairauksista, erityisesti sydänsairauksista, epilepsiasta tai psykiatrisista sairauksista.

Glukoositasapainon häiriöt (hypoglykemia tai hyperglykemia) ovat mahdollisia, erityisesti diabeetikoilla.

Älä käytä siprofloksasiinia, jos olet allerginen siprofloksasiinille, muille fluorokinoloneille tai jollekin sen aineosalle. Älä ota sitä titsanidiinin kanssa.

Siprofloksasiini estää voimakkaasti CYP1A2-entsyymiä, mikä nostaa titsanidiinin pitoisuuksia ja voi aiheuttaa vakavan matalan verenpaineen.

Älä anna sitä lapsille ja nuorille, paitsi muutamissa lisensoiduissa tapauksissa, koska se voi vahingoittaa nivelrustoa. Älä käytä sitä raskauden tai imetyksen aikana.

Aiempi jänneongelma fluorokinolonin ottamisen jälkeen tarkoittaa myös, että sinun ei tulisi käyttää sitä.

Potilailla, joilla on aortan aneurysma, aortan dissekaatio tai sidekudossairauksia, kuten Marfanin oireyhtymä, tulisi käyttää siprofloksasiinia ja muita fluorokinoloneja vain erittäin harkiten.

Myasthenia gravis -potilailla käyttö edellyttää erityistä harkintaa, sillä siprofloksasiini voi pahentaa lihasheikkoutta.

QT-ajan pidentyminen ja rytmihäiriöt ovat riski, erityisesti potilailla, joilla on tunnettu QT-ajan pidentyminen tai jotka käyttävät samanaikaisesti luokan IA tai III rytmihäiriölääkkeitä.