Siprofloksasiini: lääketiedot, vaikutus ja käyttöaiheet

Siprofloksasiini on fluorokinolonien ryhmään kuuluva laajakirjoinen antibiootti.

Se tehoaa erityisen hyvin gramnegatiivisiin bakteereihin, kuten Escherichia coliin ja muihin suolistoperäisiin bakteereihin, jotka aiheuttavat suuren osan virtsateiden ja vatsan alueen infektioista.

Lääke otettiin käyttöön 1980-luvulla, ja se on edelleen tärkeä työkalu tiettyjen vaikeiden infektioiden hoidossa.

Siprofloksasiinin etuja ovat hyvä imeytyminen suun kautta otettuna ja tehokas kulkeutuminen kudoksiin, myös esimerkiksi eturauhaseen, johon monet muut antibiootit pääsevät huonosti.

Tämän vuoksi se on keskeinen lääke eturauhastulehduksen hoidossa.

Fluorokinoloneihin liittyy kuitenkin harvinaisia mutta mahdollisesti pitkäkestoisia tai pysyviä haittavaikutuksia, jotka kohdistuvat muun muassa jänteisiin, lihaksiin, niveliin ja hermostoon.

Euroopan lääkevirasto EMA rajoitti vuonna 2019 koko lääkeryhmän käyttöä: fluorokinoloneja ei tule käyttää lieviin tai itsestään paraneviin infektioihin, vaan ne varataan tilanteisiin, joissa muita sopivia antibiootteja ei ole.

Suomessa siprofloksasiini on aina reseptilääke.

Saatavilla on useiden valmistajien tabletteja, tavallisimmin 250 mg:n, 500 mg:n ja 750 mg:n vahvuuksina, sekä korva- ja silmätippoja paikallishoitoon.

Valmistekohtaiset tiedot löytyvät pakkausselosteesta ja Pharmaca Fennican valmisteyhteenvedosta, ja lääketurvallisuutta valvoo Fimea.

Siprofloksasiini on bakterisidinen antibiootti eli se tappaa bakteereja, ei vain estä niiden kasvua.

Vaikutus perustuu kahden bakteerien elintärkeän entsyymin, DNA-gyraasin ja topoisomeraasi IV:n, estoon.

Nämä entsyymit huolehtivat bakteerin DNA:n kiertymisestä ja kopioitumisesta solunjakautumisen yhteydessä.

Kun entsyymien toiminta estyy, bakteerin DNA vaurioituu eikä solu pysty jakautumaan, mikä johtaa bakteerin kuolemaan.

Koska ihmissoluissa ei ole vastaavia entsyymejä samassa muodossa, vaikutus kohdistuu valikoidusti bakteereihin.

Fluorokinolonien haitat selittyvätkin pääosin muilla mekanismeilla, muun muassa vaikutuksilla sidekudoksen ja mitokondrioiden toimintaan.

Siprofloksasiinin antibakteerinen kirjo painottuu gramnegatiivisiin bakteereihin:

• Escherichia coli ja muut enterobakteerit (yleisimmät virtsatieinfektioiden aiheuttajat)
• Pseudomonas aeruginosa, joka on monille muille suun kautta otettaville antibiooteille vastustuskykyinen
• kampylobakteeri, salmonella ja shigella (suolistoinfektiot).

Grampositiivisiin bakteereihin, kuten pneumokokkiin, teho on heikompi, minkä vuoksi siprofloksasiini ei ole hyvä valinta esimerkiksi tavallisen keuhkokuumeen hoitoon.

Lääke imeytyy suun kautta hyvin, ja huippupitoisuus veressä saavutetaan noin 1-2 tunnissa. Antibioottiresistenssi on kuitenkin kasvava ongelma: myös Suomessa osa E.

coli -kannoista on muuttunut fluorokinoloneille vastustuskykyisiksi, mikä on yksi syy käyttää lääkettä harkiten ja vain viljelyvastausten tai lääkärin arvion tukemana.

Siprofloksasiinia käytetään Suomessa lääkärin arvion perusteella infektioihin, joissa sen laaja kirjo ja hyvä kudostunkeutuvuus ovat tarpeen - ei ensisijaisena antibioottina lieviin infektioihin.

Keskeisiä käyttöaiheita ovat:

• komplisoituneet virtsatieinfektiot ja munuaisaltaan tulehdus (pyelonefriitti), erityisesti kun taudinaiheuttaja on todettu viljelyllä fluorokinoloneille herkäksi
• eturauhastulehdus (prostatiitti), jossa siprofloksasiini on keskeinen lääke hyvän eturauhaskudokseen pääsyn vuoksi; bakteeriperäisen eturauhastulehduksen hoito kestää usein 2-4 viikkoa
• vaikeat suolistoinfektiot, kuten tietyt salmonella-, shigella- ja kampylobakteeri-infektiot
• eräät vatsan alueen ja sappiteiden infektiot, usein yhdistettynä toiseen antibioottiin
• luu- ja nivelinfektiot sekä eräät ihon ja pehmytkudosten vaikeat infektiot erikoislääkärin arviolla
• paikallisesti korvatippoina ulkokorvan tulehdukseen ja silmätippoina sidekalvon tulehdukseen.

EMA:n rajoitusten mukaisesti siprofloksasiinia ei tule käyttää:

• lievään tai komplisoitumattomaan virtsarakon tulehdukseen, jos muu antibiootti sopii
• itsestään paraneviin infektioihin, kuten tavalliseen flunssaan liittyviin oireisiin (virusinfektioihin antibiootit eivät tehoa lainkaan)
• lievien infektioiden estoon.

Lääkäri valitsee antibiootin mahdollisuuksien mukaan bakteeriviljelyn ja herkkyysmäärityksen perusteella. Antibioottikuuri on tärkeää ottaa ohjeen mukaan loppuun, vaikka oireet helpottaisivat aiemmin.

Euroopan lääkevirasto EMA arvioi fluorokinolonien turvallisuuden laajasti ja antoi vuonna 2019 koko lääkeryhmää koskevat käyttörajoitukset.

Taustalla ovat harvinaiset mutta mahdollisesti pitkäkestoiset, toimintakykyä haittaavat ja joskus pysyvät haittavaikutukset, joita on raportoitu myös aiemmin terveillä käyttäjillä.

Tärkeimmät vakavat haitat ovat:

• jännevauriot: jännetulehdus ja jänteen repeämä, tyypillisimmin akillesjänteessä; oireet voivat alkaa jo parin vuorokauden kuluttua hoidon aloituksesta, mutta myös kuukausia kuurin jälkeen
• ääreishermoston vauriot (perifeerinen neuropatia): puutuminen, pistely, polttava kipu tai tuntohäiriöt raajoissa
• keskushermosto-oireet: unettomuus, ahdistuneisuus, masennusoireet, sekavuus ja harvoin kouristukset
• lihas- ja nivelkivut sekä voimakas väsymys
• harvinaisena aortan laajentuma tai repeämä sekä sydänläppien vuoto, erityisesti niillä, joilla on näille altistavia sairauksia
• QT-ajan piteneminen eli sydämen rytmihäiriöalttius, etenkin yhdessä muiden QT-aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa.

Jännevaurion riski on suurentunut yli 60-vuotiailla, kortisonia samanaikaisesti käyttävillä ja elinsiirron saaneilla.

Lopeta lääkkeen käyttö ja ota yhteys lääkäriin heti, jos kuurin aikana ilmaantuu jännekipua tai -turvotusta (erityisesti akillesjänteessä), raajojen puutumista tai pistelyä, voimakasta lihasheikkoutta tai psyykkisiä oireita.

Jänneoireiden yhteydessä kipeää raajaa tulee lepuuttaa, kunnes lääkäri on arvioinut tilanteen. Äkillinen kova rinta-, selkä- tai vatsakipu vaatii päivystysarvion.

Siprofloksasiinilla on useita käytännössä tärkeitä yhteisvaikutuksia, jotka voivat heikentää antibiootin tehoa tai voimistaa muiden lääkkeiden vaikutusta.

Tunnetuin ongelma koskee moniarvoisia kationeja eli kalsiumia, magnesiumia, alumiinia, rautaa ja sinkkiä.

Ne sitovat siprofloksasiinia suolistossa imeytymättömäksi yhdisteeksi, jolloin antibiootin pitoisuus veressä voi jäädä merkittävästi tavoiteltua pienemmäksi ja hoito epäonnistua.

• maitotuotteet (maito, jogurtti, viili, juusto runsaana) ja kalsiumilla täydennetyt mehut: ota tabletti vähintään 2 tuntia ennen näitä tai 4 tuntia niiden jälkeen
• antasidit eli närästyslääkkeet, jotka sisältävät alumiinia tai magnesiumia, sekä sukralfaatti: pidä sama väli
• rauta-, kalsium-, magnesium- ja sinkkivalmisteet sekä monivitamiinit, joissa on mineraaleja: pidä sama väli tai tauota kuurin ajaksi.

Muita merkittäviä yhteisvaikutuksia:

• titsanidiini (lihasrelaksantti): samanaikainen käyttö on vasta-aiheista, koska siprofloksasiini moninkertaistaa sen pitoisuuden
• teofylliini: pitoisuus nousee, mikä voi aiheuttaa rytmihäiriöitä ja kouristuksia
• varfariini: verenohennusvaikutus voi voimistua, INR-arvoa on seurattava tiheämmin
• klotsapiini, duloksetiini ja eräät muut CYP1A2-entsyymin kautta metaboloituvat lääkkeet: pitoisuudet voivat nousta
• kofeiini: poistuminen hidastuu, mikä voi näkyä sydämentykytyksenä ja unettomuutena
• muut QT-aikaa pidentävät lääkkeet, kuten eräät rytmihäiriö- ja psyykenlääkkeet.

Kerro lääkärille ja apteekissa kaikista käyttämistäsi lääkkeistä, myös itsehoitovalmisteista ja ravintolisistä, ennen kuurin aloittamista.

Siprofloksasiinikuurin aikana muutama käytännön asia parantaa hoidon turvallisuutta ja tehoa.

Lääkkeen ottaminen:

• ota tabletit säännöllisesti, yleensä 12 tunnin välein, runsaan vesilasillisen kanssa
• annos on tavallisesti 250-750 mg kahdesti vuorokaudessa infektion vaikeusasteen mukaan; munuaisten vajaatoiminnassa annosta pienennetään
• vie kuuri loppuun lääkärin ohjeen mukaan, vaikka olo paranisi jo aiemmin
• jos annos unohtuu, ota se heti muistaessasi - älä kuitenkaan ota kaksinkertaista annosta.

Kuurin aikana:

• juo riittävästi nesteitä; hyvä nesteytys vähentää harvinaista virtsan kiteytymisriskiä
• vältä voimakasta auringonottoa ja solariumia, sillä siprofloksasiini voi herkistää ihon auringonvalolle
• vältä raskasta urheilua ja äkillisiä ponnistuksia, jos ilmenee jänneoireita
• alkoholin kohtuukäytöllä ei ole suoraa yhteisvaikutusta, mutta toipumisen kannalta alkoholia on järkevä välttää.

Erityisryhmät: siprofloksasiinia ei yleensä käytetä raskauden tai imetyksen aikana eikä kasvuikäisillä lapsilla ja nuorilla, koska lääke voi vaikuttaa kehittyvään rustokudokseen - poikkeuksista päättää erikoislääkäri.

Suomessa siprofloksasiini on aina reseptilääke, eikä sitä saa apteekista ilman lääkärin määräystä. Reseptillä määrätty kuuri kuuluu yleensä Kela-peruskorvauksen piiriin.

Epäillystä haittavaikutuksesta kannattaa kertoa lääkärille, ja ilmoituksen voi tehdä myös suoraan Fimealle. Valmistekohtaiset tiedot löytyvät pakkausselosteesta ja Pharmaca Fennicasta.