Furosemid

Furosemidi on voimakas nesteenpoistolääke (diureetti), joka kuuluu loop-diureettien ryhmään. Se vaikuttaa munuaisten Henlen lingon nousevassa osassa ja lisää natriumin, kloridin ja veden eritystä virtsaan.

Milloin furosemidia käytetään?

Furosemidia määrätään turvotuksen hoitoon sydämen vajaatoiminnassa, maksakirroosissa ja munuaissairauksissa. Sitä käytetään myös korkean verenpaineen hoitoon, erityisesti silloin, kun muut verenpainelääkkeet eivät riitä tai potilaalla on samanaikainen munuaisten vajaatoiminta.

Nopea vaikutus

Suun kautta otettuna furosemidi alkaa vaikuttaa noin 30–60 minuutissa, ja vaikutus kestää 4–6 tuntia. Laskimoon annettuna vaikutus alkaa muutamassa minuutissa.

Annostus ja ottaminen

Ota lääkärin määräämä annos aamulla tai aamupäivällä, jotta lisääntynyt virtsaaminen ei häiritse yöunta. Tabletti niellään kokonaisena veden kera.

Nestetasapainon seuranta

Juo riittävästi nestettä hoidon aikana, ellei lääkäri toisin ohjeista. Seuraa painoa ja mahdollisia turvotuksia lääkärin ohjeiden mukaan.

Furosemidi on saatavilla 20 mg ja 40 mg tabletteina. Turvotuksen hoitoon aloitusannos on yleensa 20-40 mg kerran aamulla. Annosta voidaan nostaa hoitovasteen mukaan 40-80 milligrammaan tai tarvittaessa korkeammalle vaikean turvotuksen hoidossa. Sydamen vajaatoiminnassa annos vaihtelee yleensa valilla 40-240 mg vuorokaudessa.

Verenpaineen hoitoon kaytettava annos on pienempi, tyypillisesti 20-40 mg vuorokaudessa. Koska furosemidi on voimakkaasti nesteripitoisuutta pienentava diureetti, nestetasapainoa ja elektrolyytteja seurataan saannollisesti hoidon aikana. Kaliumin saanti tai kaliumpitoisuuden seuranta on tarpeen pitkaikaisessa hoidossa hypokalemian ehkaisemiseksi.

Munuaisten vajaatoiminnassa annosta saatetaan joutua suurentamaan, silla munuaistoiminnon heikkeneminen voi pienentaa diureettista vastetta. Maksan vajaatoiminnassa pienemmat annokset ovat suositeltavia. Laakari maarittelee yksilollisen annostuksen potilaan tilan ja muiden laakkeiden perusteella.

Tavalliset haittavaikutukset

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat lisääntynyt virtsaaminen, kuivuminen, huimaus, päänsärky ja lihaskrampit. Elektrolyyttihäiriöt (erityisesti kaliumin ja natriumin lasku) ovat mahdollisia.

Milloin ottaa yhteyttä lääkäriin?

Hakeudu lääkäriin, jos esiintyy voimakasta huimausta, pyörtymistä, epäsäännöllistä sydämen sykettä tai kuulon heikkenemistä. Nämä voivat viitata elektrolyyttihäiriöön tai kuulotoksisuuteen.

Elektrolyytit

Furosemidi voi aiheuttaa merkittävää kaliumin menetystä. Lääkäri voi määrätä kaliumlisän tai suositella kaliumpitoista ruokavaliota. Elektrolyyttien säännöllinen seuranta on tärkeää.

Kuivumisriski

Erityisesti iäkkäillä ja kuumalla säällä kuivumisen riski on kohonnut. Seuraa painoa ja vointia, ja ota yhteyttä lääkäriin, jos esiintyy voimakasta janoa, suun kuivuutta tai huimausta.

Furosemidi on vasta-aiheinen potilaille, joilla on anuuria eli tilanne, jossa munuaiset eivat tuota lainkaan virtsaa, silla laaake ei voi toimia ilman diureesia. Vaikea hypovolemia eli veren veritilavuuden lasku on ehdoton vasta-aihe. Tunnettu yliherkkyys furosemidille tai sulfonamideille on myos vasta-aihe; sulfonamidiyliherkkyys voi altistaa ristireaktioon.

Vaikea natriumpuutos (hyponatremia) tai kaliumpuutos (hypokalemia) ennen hoidon aloittamista ovat vasta-aiheita, silla furosemidi voi pahentaa elektrolyyttihairioita vaaralliselle tasolle. Maksakooma tai sen esiaste on vasta-aihe, silla elektrolyytti- ja nestetasapainon muutokset voivat pahentaa maksakoomaa. Addison-tauti on suhteellinen vasta-aihe.

Raskauden ensimmaisella kolmanneksella kayttoa ei suositella. Imetysaikana kayttoa on valtettava, silla laaake erittyy aidin maitoon. Vastasyntyneilla ja erityisesti ennenaikaisesti syntyneilla vauvoilla furosemidi voi aiheuttaa munuaiskivien muodostusta, minkä vuoksi kaylön tulee olla tarkkaan harkittua.