Gentamicin

Gentamisiini on aminoglykosidiantibiootti, jota kaytetaan vakavien bakteeritulehdusten hoitoon. Se on tehokas erityisesti gram-negatiivisia bakteereita vastaan, mukaan lukien Pseudomonas aeruginosa.

Aminoglykosidiantibiootti

Gentamisiini estaa bakteerin proteiinisynteesia sitoutumalla ribosomien 30S-alayksikkoon. Se on bakterisidinen, eli tappaa bakteerit eika vain esta niiden kasvua. Aminoglykosidit ovat konsentraatioriippuvaisia antibiootteja, mika tarkoittaa, etta korkea huippupitoisuus on tarkeampaa kuin jatkuva pitoisuus.

Vakavien infektioiden hoito

Gentamisiinia kaytetaan vakavien infektioiden, kuten sepsiksen, endokardiitin, virtsatieinfektioiden ja vatsansisaisten infektioiden hoitoon. Paikallisesti sita kaytetaan silma- ja korvatulehdusten seka infektoituneiden haavojen hoitoon.

Paikallinen kaytto

Gentamisiini-voide tai -tipat levitetaan infektoituneelle alueelle 2-4 kertaa vuorokaudessa. Silmatipat tiputetaan sairastuneeseen silmaan laaakarin ohjeella.

Suonensisainen kaytto

Vakavissa infektioissa gentamisiinia annetaan suonensisaisesti sairaalaolosuhteissa. Pitoisuuksia seurataan verikokein oto- ja nefrotoksisuuden valttamiseksi.

Paikallinen gentamisiinivoide (0,1 %): ohut kerros levitetaan infektoituneelle ihoalueelle 3-4 kertaa vuorokaudessa. Silmatipat (0,3 %): 1-2 tippaa konjunktivaalipussiin 4-6 kertaa vuorokaudessa. Silmatulehduksen vaikeutuessa kayttovaalia lyhennetaan.

Suonensisainen kaytto (sairaalassa): annos on 5-7 mg/kg kerran vuorokaudessa laskimoinfuusiona. Annoksen valinta ja antovalit maaraytetaan yksilollisesti potilaan munuaistoiminnan ja painon mukaan. Pitoisuusseuranta verestä on valttamatonta toksisen kertymisen ehkaisemiseksi.

Munuaisten vajaatoiminnassa annosvaleja pidennetaan tai annosta pienennetaan munuaistoiminnan mukaan laskennallisesti. Iakkaille suonensisainen annostus vaatii erityista huolellisuutta, koska munuaistoiminta heikkenee iän myotä luonnollisesti ja ototoksisuusriski on suurempi.

Paikalliset haitat

Ihon arsytys, punoitus ja kutina levityskohdassa ovat mahdollisia. Allerginen kontaktidermatiitti on harvinainen.

Systeemiset haitat (suonensisaisessa kaytossa)

Nefrotoksisuus (munuaisvaurio) ja ototoksisuus (kuulovaurio) ovat vakavia riskeja suonensisaisessa kaytossa. Pitoisuusseuranta on valttamatonta.

Suonensisaisessa kaytossa gentamisiinipitoisuuksia seurataan verikokeilla nefro- ja ototoksisuuden estamiseksi. Paikallisessa kaytossa pitkaaikaista kayttoa valtetaan resistenssin kehittymisen vuoksi. Gentamisiinia ei saa yhdistaa muihin nefro- tai ototoksisiin laakkeisiin ilman tarkkaa seurantaa.

Gentamisiini on vasta-aiheinen potilaille, joilla on todettu yliherkkyys gentamisiinille tai muille aminoglykosideille (ristiyliherkkyys mahdollinen). Aiempi aminoglykosidien aiheuttama ototoksisuus eli kuulovaurio tai vestibulaarivaurio on ehdoton este suonensisaiselle gentamisiinille.

Myasthenia gravis on vasta-aihe systeemiselle gentamisiinille, koska aminoglykosidit voivat pahentaa neuromuskulaarista salpausta. Vaikea munuaisten vajaatoiminta on merkittava riskitekija, koska gentamisiini erittyy kokonaan munuaisten kautta ja kerääntyy helposti elimistöön ja sisakorvaan.

Raskauden aikana systeemista gentamisiinia tulee kayttaa vain hengenvaara tilanteessa, koska se voi aiheuttaa sikiollE kuulovaurioita. Paikallinen kaytto (voide, silmatipat) on turvallisempaa kuin systeeminen kaytto. Alle 1-kuukauden ikaisten vastasyntyneiden hoidossa on erityinen varovaisuus tarpeen.