hidroksichlorokvinas

Hydroksiklorokiini on antimalariaalinen ja immunomoduloiva lääke, jota käytetään nykyään pääasiassa autoimmuunisairauksien hoitoon. Vaikka se kehitettiin alun perin malarian hoitoon ja ehkäisyyn, sen tulehdusta hillitsevät ja immuunijärjestelmää muokkaavat ominaisuudet ovat tehneet siitä tärkeän lääkkeen reumatologiassa.

Mihin hydroksiklorokiinia käytetään?

Hydroksiklorokiinia käytetään nivelreuman (reumatoidi artriitti), systeemisen lupus erythematosuksen (SLE) ja diskoidin lupuksen hoitoon. Se on usein ensimmäisiä lääkkeitä, joita aloitetaan näiden sairauksien hoidossa, ja se voi vähentää sairauden pahenemisvaiheita ja niveltuhojen etenemistä.

Miten hydroksiklorokiini vaikuttaa?

Hydroksiklorokiini kertyy solujen lysosomeihin ja muuttaa niiden happamuutta, mikä häiritsee antigeenien käsittelyä ja esittelyä immuunisoluissa. Tämä vaimentaa immuunijärjestelmän yliaktiivisuutta ilman voimakasta immunosuppressiota. Vaikutus kehittyy hitaasti, ja täysi teho saavutetaan usein vasta 2-6 kuukauden käytön jälkeen.

Päivittäinen käyttö

Hydroksiklorokiini otetaan suun kautta kerran tai kahdesti vuorokaudessa ruokailun tai maitolasin yhteydessä, mikä vähentää mahaärsytystä. Tabletti niellään kokonaisena veden kera. Säännöllinen päivittäinen käyttö on välttämätöntä terapeutisen vaikutuksen saavuttamiseksi.

Hoidon odotettava aikataulu

Vaikutus kehittyy hitaasti – usein kestää 2-3 kuukautta ennen kuin merkittävää oirelievitystä havaitaan. Täysi vaikutus saavutetaan vasta 4-6 kuukauden jälkeen. Hoitoa ei tule lopettaa ennenaikaisesti, vaikka vaste tuntuisi hitaalta.

Hydroksiklorokiinin tavanomainen annos on 200–400 mg vuorokaudessa jaettuna 1–2 annoskertaan ruokailun yhteydessä maha-suolikanavan oireiden vähentämiseksi. Annos lasketaan ideaalipainon mukaan, eika 5 mg/kg/vrk:n annosta tule ylittaa pitkäaikaisessa kaytössä verkkokalvotoksisuuden riskin minimoimiseksi.

Nivelreumassa ja lupuksessa hoitovaste voi ilmetä vasta 1–3 kuukauden kaytön jälkeen, joten riittava hoitojakso on välttamätön tehon arvioimiseksi. Lapsille annos lasketaan painon mukaan enintaan 6,5 mg/kg/vrk.

Munuaisten vajaatoiminnassa annossäätöa voidaan harkita laakaarin ohjeiden mukaan, koska osa lääkkeestä erittyy munuaisten kautta. Verkkokalvon perusseuranta tehdaan ennen hoidon aloitusta ja vuosittain, erityisesti yli 5 vuoden kaytön jälkeen.

Yleiset haittavaikutukset

Ruoansulatuskanavan oireet kuten pahoinvointi, vatsakipu ja ripuli ovat tavallisimpia, erityisesti hoidon alussa. Päänsärkyä ja ihottumaa voi esiintyä. Nämä oireet ovat yleensä lieviä ja lievittyvät ajan myötä.

Silmähaittavaikutukset

Hydroksiklorokiinin tärkein pitkäaikaiskäytön riski on verkkokalvotoksisuus (retinopatia), joka voi johtaa pysyviin näköhäiriöihin. Riski kasvaa kumulatiivisen annoksen, käytön keston (yli 5 vuotta) ja suurten päiväannosten myötä. Säännölliset silmälääkärin tarkastukset ovat välttämättömiä.

Silmälääkärin seuranta

Silmänpohjan tutkimus suositellaan tehtäväksi ennen hoidon aloittamista ja sitten vuosittain viiden ensimmäisen käyttövuoden jälkeen (tai aiemmin, jos riskitekijöitä on). OCT-tutkimus on herkin menetelmä varhaisten verkkokalvomuutosten havaitsemiseen.

Sydänvaikutukset

Pitkäaikaisessa käytössä hydroksiklorokiini voi harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa kardiomyopatiaa tai johtumishäiriöitä. Sydänoireita, kuten hengenahdistusta tai rytmihäiriötuntemuksia, tulee seurata.

Hydroksiklorokiini on vasta-aiheinen potilailla, joilla on aiempi hydroksiklorokiinin tai klorokiinin aiheuttama retinopatia, koska uusi altistuminen pahentaa verkkokalvovaurioita peruuttamattomasti. Tunnettu yliherkkyys 4-aminokinoliineille on ehdoton vasta-aihe.

Porfyriaa sairastavilla hydroksiklorokiini on vasta-aiheinen, koska se voi pahentaa porfyriinoireilua. Epilepsia on suhteellinen vasta-aihe, koska hydroksiklorokiini voi alentaa kouristusrajan. Vaikea maksan vajaatoiminta on suhteellinen vasta-aihe hitaamman metabolian takia.

Raskaus ei ole ehdoton vasta-aihe, ja hydroksiklorokiinia voidaan kayttaa reumaattisten sairauksien hoitoon raskauden aikana laakarin valvonnassa hyöty-riskiarvion jälkeen. Imetyksen aikana pieni maara erittyy rintamaitoon, ja laakari arvioi kayton tarpeellisuuden. Verkkokalvon seuranta on pakollista kaikilla pitkäaikaisesti hydroksiklorokiinia kayttavilla.