Lansoprazole

Lansopratsoli on protonipumpun estäjä (PPI), jota käytetään vähentämään mahalaukun haponeritystä. Se kuuluu samaan lääkeryhmään kuin omepratsoli ja esomepratsoli, ja sillä on tehokas ja pitkäkestoinen vaikutus hapontuotantoon.

Vaikutusmekanismi

Lansopratsoli aktivoituu mahalaukun parietaalisolujen happamassa ympäristössä ja sitoutuu kovalenttisesti protonipumppuun (H+/K+-ATPaasiin). Yksi lääkeannos vähentää hapontuotantoa 24-48 tunniksi. Hapon tuotanto palautuu vasta, kun solut tuottavat uusia protonipumppuja.

Käyttökohteet

Lansopratsolia käytetään refluksiesofagiitin, mahahaavan, pohjukaissuolihaavan ja Zollinger-Ellisonin oireyhtymän hoitoon. Se on myös tärkeä osa Helicobacter pylori -häätöhoitoja. Lisäksi sitä käytetään tulehduskipulääkkeiden aiheuttaman mahahaavan ehkäisyssä.

Oikea ottamisaika

Lansopratsoli on tehokkain, kun se otetaan 30-60 minuuttia ennen ateriaa, erityisesti ennen aamupalaa. Lääke stimuloi protonipumppuja juuri ennen ateriaa, jolloin ne ovat aktiivisimmillaan ja alttiimmillaan lääkevaikutukselle.

Haavan hoito

Mahahaavan ja pohjukaissuolihaavan hoidossa käytetään yleensä 8 viikon kuuria, jonka jälkeen arvioidaan hoidon jatkon tarve.

Refluksiruokatorvitulehduksen (GERD) hoidossa annos on 30 mg kerran vuorokaudessa 4-8 viikon ajan. Mahahaavan tai pohjukaissuolihaavan hoidossa kaytetaan 15-30 mg kerran vuorokaudessa 4-8 viikkoa. NSAID-laakkeiden aiheuttamien haavaumien ehkaisyyn annos on 15 mg kerran vuorokaudessa.

Helikobakteerin haadossa kaytettava annosyhdistelma on lansopratsoli 30 mg kahdesti vuorokaudessa yhdistettyna antibiootteihin 7-14 paivan ajan. Zollinger-Ellisonin oireyhtymassa aloitusannos on 60 mg vuorokaudessa, jota voidaan nostaa tarpeen mukaan jopa 120-180 mg:aan. Tabletti otetaan aamulla ennen aamiaista parhaan tehon saavuttamiseksi.

Tavalliset haittavaikutukset

Päänsärky, pahoinvointi, ripuli, ummetus ja vatsakipu ovat tavallisimmat haittavaikutukset. Ne ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Pitkäaikaiseen käyttöön liittyvät riskit

Magnesiumin ja kalsiumin imeytyminen voi heikentyä pitkäaikaisessa käytössä. B12-vitamiinin imeytyminen vähenee, mikä voi johtaa puutokseen pitkäaikaisessa hoidossa. Luunmurtumariski voi hieman suurentua.

Ei pitkäaikaiseen oirehoitoon

Lansopratsoli on tarkoitettu määräaikaiseen hoitoon, ei jatkuvaan itselääkintään. Jos oireet jatkuvat yli 4 viikon, tarvitaan lääkärin arvio, jotta vakavammat sairaudet voidaan sulkea pois.

Laakyhteisvaikutukset

Lansopratsoli voi heikentää klopidogreelin aktivaatiota. Se voi myös vaikuttaa ketokonatsolin ja itrakonatsolin imeytymiseen, sillä ne tarvitsevat hapanta ympäristöä imeytyäkseen.

Lansopratsoli on vasta-aiheinen potilaille, joilla on yliherkkyys lansopratsolia, muita protonipumpun estajia (PPI) tai bentsimidatsolijohdannaisia kohtaan. Yliherkkyysreaktiot voivat ilmeta ihottumana, angiooedeemana tai harvinaisissa tapauksissa anafylaktisena reaktiona.

Atatsanaviiria tai nelfinaviiraa ei tule kaytta samanaikaisesti lansopratsolin kanssa, koska mahalaukun happipitoisuuden vaheneminen vaikuttaa naiden antiretroviraalisten laakkeiden imeytymiseen ja laskee niiden plasmapitoisuutta terapeuttisesti riittamattomalle tasolle.

Raskauden ja imetyksen aikana lansopratsolia tulee kaytta vain, jos hyoty selkesti ylittaa riskin. Alle 1-vuotiaille imevaísille valmistetta ei suositella. Pidentynyt lansopratsoli kaytta voi lisata magnesiumin puutoksen ja luunmurtumien riskia, joita on seurattava pitkakestoisessa kaytossa.