Lantus

Lantus on pitkävaikutteinen insuliinivalmiste, jonka vaikuttava aine on insuliiniglargiini. Se on suunniteltu jäljittelemään elimistön omaa perusinsuliinieritystä ja tarjoamaan tasaisen verensokerin hallinnan koko vuorokauden ajan. Lantus annetaan ihonalaisena pistoksena kerran päivässä, ja sen vaikutus kestää noin 24 tuntia ilman selvää vaikutushuippua.

Milloin Lantus määrätään?

Lantus on tarkoitettu aikuisten ja yli 2-vuotiaiden lasten tyypin 1 diabeteksen hoitoon yhdessä ateriainsuliinin kanssa. Sitä käytetään myös tyypin 2 diabeteksen hoitoon, kun suun kautta otettavat lääkkeet eivät enää riitä pitämään verensokeria tavoitetasolla. Lääkäri arvioi Lantuksen sopivuuden yksilöllisesti potilaan kokonaistilanteen perusteella.

Miten insuliiniglargiini vaikuttaa?

Insuliiniglargiini liukenee hitaasti ihonalaisesta kudoksesta verenkiertoon, mikä tuottaa pitkäkestoisen ja tasaisen insuliinivaikutuksen. Tämä mekanismi vähentää hypoglykemian riskiä verrattuna joihinkin vanhempiin pitkävaikutteisiin insuliineihin. Tasainen vaikutusprofiili helpottaa verensokerin ennustettavaa hallintaa vuorokauden ympäri.

Pistostekniikka ja ajankohta

Lantus pistetään ihon alle vatsan, reiden tai olkavarren alueelle kerran vuorokaudessa, mieluiten samaan aikaan joka päivä. Pistoskohtaa tulee vaihdella säännöllisesti ihokovettumien ehkäisemiseksi. Valmistetta ei saa pistää laskimoon eikä lihakseen, sillä se voi aiheuttaa vakavan hypoglykemian.

Esitäytetyn kynän käyttö

Lantus SoloStar -esitäytetty kynä on helppokäyttöinen. Ennen pistosta kynä tulee tarkistaa silmämääräisesti – liuoksen tulee olla kirkasta ja väritöntä. Uuteen kynään kiinnitetään neula, ilma poistetaan ja annos valitaan annosvalitsimella. Käytetty neula irrotetaan jokaisen pistoksen jälkeen.

Lantuksen annos on täysin yksilöllinen ja lääkäri määrittelee sen potilaan insuliinitarpeen, verensokeriarvot ja muun lääkityksen perusteella. Tyypin 2 diabeteksessa tyypillinen aloitusannos on 10 yksikköä kerran vuorokaudessa, yleensä samaan aikaan iltaisin. Annosta säädetään asteittain 2 yksikköä kerrallaan 3 vuorokauden välein, kunnes paastoverensokeri on tavoitetasolla (4,0-7,0 mmol/l).

Tyypin 1 diabeteksessa Lantus kattaa perusinsuliinin osuuden ja käytetään aina yhdessä ateriainsuliinin kanssa. Perusinsuliinin osuus kokonaisinsuliinin tarpeesta on tyypillisesti 40-50 %. Annos vaihtelee yksilöllisesti 0,2-0,4 yksikköä/kg/vrk. Pistoksen ajankohdan säännöllisyys on tärkeää - saman ajan noudattaminen päivittäin tasaa insuliinipitoisuuksia.

Siirtyminen muusta insuliinista Lantukseen vaatii aina annossäätöä ja tiivistä verensokerin seurantaa - suoraa yksikkökohtaista vaihtoa ei tehdä. Pistospaikkojen rotaatio vatsan, reiden tai olkavarren alueella estää ihomuutosten syntymistä. Lääkäri seuraa hoitoa HbA1c-mittauksilla ja säätää annosta tarpeen mukaan.

Hypoglykemia

Matala verensokeri on insuliinihoidon yleisin haittavaikutus. Oireita ovat hikoilu, vapina, sydämentykytys, nälän tunne, keskittymisvaikeudet ja ärtyisyys. Vakava hypoglykemia voi johtaa tajuttomuuteen ja vaatii ulkopuolisen apua. Verensokerin säännöllinen mittaaminen auttaa ehkäisemään matalia arvoja.

Pistoskohdan reaktiot ja muut haittavaikutukset

Pistoskohdassa voi esiintyä punoitusta, turvotusta tai kutinaa, mutta nämä ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä. Lipodystrofia eli ihonalaisen rasvakudoksen muutokset voivat kehittyä, jos pistoskohtaa ei vaihdeta riittävästi. Allergiset reaktiot ovat harvinaisia mutta mahdollisia.

Verensokerin seuranta

Insuliiinihoito vaatii säännöllistä verensokerin omaseurantaa. Annoksen muutokset, sairaudet, stressi, liikuntatottumuksien muutokset ja ruokavalion vaihtelut voivat vaikuttaa insuliinin tarpeeseen merkittävästi. Hypoglykemian varalta tulee aina pitää mukana nopeasti imeytyvää hiilihydraattia.

Erityistilanteet

Raskauden aikana insuliinitarve voi muuttua huomattavasti, ja seuranta on erityisen tärkeää. Munuaisten tai maksan vajaatoiminta voi pienentää insuliinin tarvetta. Lantusta ei tule sekoittaa muihin insuliinivalmisteisiin eikä käyttää insuliinipumpussa.

Lantus on vasta-aiheinen potilailla, joilla on tunnettu yliherkkyys insuliini glargiinille tai jollekin valmisteen apuaineelle, kuten metakresoli. Allergiset reaktiot voivat vaihdella paikallisesta ihoreaktiosta vakavaan systeemiseen reaktioon, kuten anafylaksiaan.

Hypoglykemia on ehdoton este pistokselle: Lantusta ei saa pistaa, kun verensokeri on jo liian matala. Diabeettinen ketoasidoosi vaatii nopeavaikutteista insuliinia, ei pitkavaikutteista glargiini-insuliinia. Lantus ei sovi laskimonsisäiseen kayttöön, koska se on formuloitu ihonalaiseen pistokseen.

Raskauden aikana insuliini glargiinin kaytöstä on rajoitetusti tietoa; yleensä siirrytaan tarkemmin titrattavaan NPH-insuliiniin. Alle 6-vuotiaille Lantus ei ole hyväksytty. Insuliinivalmisteiden vaihto toiseen insuliiniin ilman annossäätöä voi johtaa hypo- tai hyperglykemiaan.