Losartan

Losartan on angiotensiini II -reseptorinsalpaaja (ATR-salpaaja), joka alentaa verenpainetta ja suojaa sydäntä sekä munuaisia. Vaikuttava aine losartaanikalium estää angiotensiini II:n kiinnittymisen reseptoreihinsa, jolloin verisuonet laajenevat ja verenpaine laskee. Losartan on yksi yleisimmin käytetyistä verenpainelääkkeistä maailmanlaajuisesti.

Mihin tiloihin Losartan määrätään?

Losartan on ensisijaisesti verenpainetaudin hoitoon tarkoitettu lääke. Sitä käytetään myös sydämen vajaatoiminnan hoidossa, kun ACE-estäjät eivät sovi potilaalle, sekä diabeettisen nefropatian hoidossa tyypin 2 diabeetikoilla. Lisäksi Losartan voi vähentää aivohalvauksen riskiä korkean verenpaineen ja vasemman kammion hypertrofian yhteydessä.

Miten Losartan eroaa ACE-estäjistä?

Vaikka molemmat lääkeryhmät vaikuttavat reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmään, Losartan ei estä bradykiniinin hajoamista kuten ACE-estäjät. Tämän ansiosta kuiva ärsytysyskä, joka on ACE-estäjien tyypillinen haittavaikutus, on Losartanilla huomattavasti harvinaisempi.

Päivittäinen käyttö

Losartan otetaan suun kautta kerran päivässä riippumatta ruokailusta. Tabletti niellään kokonaisena veden kera. Lääke voidaan ottaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mutta samaan aikaan päivittäin ottaminen auttaa muistamaan lääkkeen ja ylläpitää tasaista vaikutustasoa.

Hoidon kesto ja seuranta

Verenpainelääkitys on yleensä pitkäaikainen hoito. Losartanin täysi verenpainetta alentava vaikutus kehittyy 3–6 viikon kuluessa hoidon aloittamisesta. Verenpainetta, munuaisten toimintaa ja kaliumpitoisuutta seurataan säännöllisesti hoidon aikana.

Verenpainetaudin tavanomainen aloitusannos on 50 mg kerran vuorokaudessa. Annosta voidaan tarvittaessa nostaa 100 mg:aan, joka on myös enimmäisannos. Vaste ilmaantuu yleensä 3-6 viikon hoidon jälkeen. Iäkkäillä potilailla ja maksan vajaatoimintaa sairastavilla aloitusannos on pienempi, 25 mg.

Nefroprotektiivisessa käytössä tyypin 2 diabeetikoilla, joilla on mikroalbuminuria tai nefropatia, annos on tyypillisesti 50-100 mg kerran vuorokaudessa. Annosta nostetaan asteittain, ja munuaistoimintaa sekä kaliumarvoja seurataan säännöllisesti. Sydämen vajaatoiminnassa aloitusannos on 25-50 mg ja annosta nostetaan vasteen mukaan.

Losartaani voidaan ottaa aterian kanssa tai ilman. Annoksen nosto tehdään asteittain 2-4 viikon välein verenpaineen, munuaistoiminnan ja kaliumarvojen seurannan perusteella. Munuaisten vajaatoiminta ei yleensä edellytä annossäätöä, ellei se ole vaikea.

Yleiset haittavaikutukset

Losartan on yleensä hyvin siedetty. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat huimaus, erityisesti hoidon alussa tai annosta nostettaessa, sekä väsymys. Päänsärkyä voi esiintyä, mutta se on yleensä lievää ja ohimenevää.

Harvinaisemmat haittavaikutukset

Veren kaliumpitoisuuden nousua (hyperkalemia) voi esiintyä erityisesti munuaisten vajaatoimintapotilailla. Angioödeemaa eli kasvojen, huulten tai kurkun turvotusta esiintyy erittäin harvoin, mutta se vaatii välitöntä lääkärin hoitoa.

Raskaus ja lisääntyminen

Losartan on ehdottomasti vasta-aiheinen raskauden aikana, sillä se voi aiheuttaa vakavia sikiövaurioita ja jopa sikiön kuoleman. Hedelmällisessä iässä olevien naisten tulee käyttää luotettavaa ehkäisyä hoidon aikana. Lääke tulee lopettaa välittömästi, jos raskaus todetaan.

Lääkeyhteisvaikutukset

Kaliumlisien ja kaliumia säästävien diureettien samanaikaista käyttöä tulee välttää hyperkalemiariskin vuoksi. Tulehduskipulääkkeet (NSAID) voivat heikentää Losartanin verenpainetta alentavaa vaikutusta ja rasittaa munuaisia. Litiumin pitoisuus veressä voi nousta Losartan-hoidon aikana.

Losartaani on ehdottomasti vasta-aiheinen raskauden toisella ja kolmannella kolmanneksella, koska angiotensiini II -reseptorin salpaajat voivat aiheuttaa vakavia sikiövaurioita, kuten munuaisten kehityshäiriöitä, oligohydramnionin, luuston kehityshäiriöitä ja jopa sikiökuoleman. Ensimmäisellä raskauskolmanneksella valmistetta ei suositella, ja nainen, joka suunnittelee raskautta, tulee siirtää vaihtoehtoiseen verenpainelääkkeeseen. Imetyksen aikana käyttöä ei suositella.

Bilateraalinen munuaisvaltimoahtauma tai yksittäisen toimivan munuaisen munuaisvaltimoahtauma on ehdoton vasta-aihe, koska angiotensiini II:n esto voi aiheuttaa akuutin munuaisten vajaatoiminnan näissä tilanteissa. Vaikea maksan vajaatoiminta on vasta-aihe, koska losartaani metaboloituu maksassa ja muuttuu aktiiviseksi metaboliitiksi. Tunnettu yliherkkyys losartaanille tai apuaineille on ehdoton vasta-aihe.

Samanaikainen käyttö aliskireenin kanssa on vasta-aiheinen diabeetikoilla tai potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt (GFR alle 60 ml/min), koska kaksoisblokkaukseen liittyy kohonnut munuaisvaurion, hyperkalemian ja hypotension riski. Kaliumlisien tai kaliumia säästävien diureettien samanaikainen käyttö edellyttää säännöllistä kaliumarvojen seurantaa.