Metformin

Metformiini on biguanidi-ryhmän diabeteslääke ja tyypin 2 diabeteksen hoidon kulmakivi. Se on maailman eniten käytetty suun kautta otettava diabeteslääke ja ensisijainen lääkevalinta, kun ruokavalio ja liikunta eivät riitä verensokerin hallintaan.

Miten metformiini alentaa verensokeria?

Metformiini vaikuttaa kolmella tavalla: se vähentää maksan glukoosin tuotantoa, parantaa lihasten insuliiniherkkyyttä ja hidastaa glukoosin imeytymistä suolistosta. Toisin kuin monet muut diabeteslääkkeet, metformiini ei lisää insuliinin eritystä eikä siksi aiheuta hypoglykemiaa yksinään käytettynä.

Painoneutraali diabeteslääke

Metformiinin merkittävä etu on, ettei se aiheuta painonnousua – päinvastoin, monet käyttäjät kokevat lievän painonlaskun hoidon aikana. Tämä tekee siitä erityisen sopivan ylipainoisille tyypin 2 diabeetikoille, joille painonhallinta on olennainen osa hoitoa.

Päivittäinen käyttö

Metformiini otetaan ruokailun yhteydessä tai heti ruokailun jälkeen vatsaoireiden vähentämiseksi. Tabletit niellään kokonaisina veden kera. Depottabletteja ei saa murskata tai pureskella, sillä ne on suunniteltu vapauttamaan lääkeainetta hitaasti.

Hoidon aloittaminen asteittain

Hoito aloitetaan pienellä annoksella, ja annosta nostetaan asteittain 1–2 viikon välein. Hidas aloitus vähentää merkittävästi ruoansulatuskanavan haittavaikutuksia, jotka ovat metformiinin suurin syy hoidon keskeyttämiseen.

Aloitusannos on varovainen 500 mg kerran tai kahdesti vuorokaudessa aterian yhteydessä, jolloin ruoansulatuskanavan haittavaikutukset (pahoinvointi, ripuli) pysyvät vähäisempinä. Annosta nostetaan asteittain 500 mg:n portain viikon tai kahden välein. Tavanomainen ylläpitoannos on 1 500-2 000 mg vuorokaudessa jaettuna 2-3 annokseen.

Enimmäisannos on 3 000 mg vuorokaudessa (2 500-3 000 mg useimmissa ohjeissa). Annos otetaan aina aterian kanssa mahaärsytyksen minimoimiseksi. Pitkävaikutteinen (XR-muoto) metformiini otetaan kerran päivässä illalla, ja se aiheuttaa vähemmän suolisto-oireita. Munuaisten vajaatoiminnassa annosta vähennetään tai lääke lopetetaan GFR:n tason mukaan - GFR alle 30 ml/min on vasta-aihe.

Lääkäri seuraa munuaistoimintaa (eGFR) ja HbA1c-arvoja vähintään vuosittain, useammin hoidon alussa tai jos munuaistoiminta on heikentynyt. Maksan toimintakokeet suositellaan alussa ja tarvittaessa.

Ruoansulatuskanavan oireet

Pahoinvointi, ripuli, vatsakipu ja ilmavaivat ovat yleisimpiä haittavaikutuksia ja esiintyvät erityisesti hoidon alussa. Nämä oireet lievittyvät yleensä muutaman viikon kuluessa. Lääkkeen ottaminen ruoan kanssa ja annoksen hidas nostaminen vähentävät oireita merkittävästi.

Harvinaiset vakavat haittavaikutukset

Maitoasidoosi on erittäin harvinainen mutta henkeä uhkaava tila, joka voi kehittyä erityisesti munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. B12-vitamiinin imeytyminen voi heikentyä pitkäaikaisessa käytössä, joten B12-tasoa seurataan tarvittaessa.

Munuaisten toiminta

Munuaisten toimintaa tulee seurata säännöllisesti metformiinihoidon aikana. Metformiini erittyy munuaisten kautta muuttumattomana, ja heikentynyt munuaistoiminta lisää maitoasidoosin riskiä. eGFR-arvon laskiessa alle 30 ml/min metformiini tulee lopettaa.

Jodivarjoainekuvaukset ja leikkaukset

Metformiini tulee tauottaa ennen jodivarjoainetutkimuksia ja leikkauksia, sillä nämä tilanteet voivat heikentää munuaisten toimintaa tilapäisesti ja lisätä maitoasidoosin riskiä. Lääke aloitetaan uudelleen, kun munuaistoiminta on varmistettu normaaliksi.

Metformiini on ehdottomasti vasta-aiheinen vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (eGFR alle 30 ml/min/1,73 m2), koska metformiini erittyy lähes kokonaan munuaisten kautta ja kertyy elimistöön, lisäten laktaattiasidoosin riskiä. eGFR 30-45 ml/min vaatii annoksen pienentämistä ja tiivistä munuaistoiminnan seurantaa. Akuutit tilat, jotka voivat heikentää munuaistoimintaa nopeasti - kuten vakava infektio, nestehukka, verenvuoto tai sokki - ovat vasta-aihe tilapäisesti hoidon aikana.

Vakava maksan vajaatoiminta on vasta-aihe, koska laktaatin aineenvaihdunta häiriintyy ja laktaattiasidoosin riski kasvaa. Liiallinen alkoholinkäyttö on myös vasta-aihe samasta syystä. Diabeettinen ketoasidoosi tai aikaisempi laktaattiasidoosi ovat ehdottomia vasta-aiheita. Jodipohjaisten varjoaineiden käyttö radiologisissa tutkimuksissa edellyttää metformiinin tilapäistä keskeyttämistä ennen toimenpidettä ja 48 tuntia sen jälkeen munuaistoksisuusriskin vuoksi.

Raskaudessa metformiinia voidaan käyttää raskausdiabeteksessa tietyin edellytyksin, mutta perinteisesti ensisijainen hoito on insuliini. Imetyksen aikana pienet määrät metformiinia erittyy rintamaitoon, mutta vauvalle kohdistuva altistus on yleensä kliinisesti merkityksetön. Alle 10-vuotiaille lapsille ei ole hyväksytty käyttöä.