Pantoprazol

Pantopratsoli on protonipumpun estäjä (PPI), joka vähentää mahanesteen happamuutta. Se on yksi yleisimmin käytetyistä mahahapon liikatuotantoon liittyvien sairauksien hoitolääkkeistä.

Milloin pantopratsolia käytetään?

Pantopratsolia määrätään närästyksen, refluksitaudin (GERD), mahahaavan ja pohjukaissuolihaavan hoitoon. Sitä käytetään myös Zollinger-Ellisonin oireyhtymän hoitoon sekä tulehduskipulääkkeiden aiheuttamien maha-suolikanavan vaurioiden ehkäisyyn.

Miten pantopratsoli vaikuttaa?

Lääke estää mahalaukun seinämän parietaalisolujen protonipumppuja, mikä vähentää hapon tuotantoa merkittävästi. Vaikutus alkaa muutamassa tunnissa ja kestää jopa vuorokauden.

Annostus

Ota yksi tabletti kerran päivässä, mieluiten aamulla ennen aamupalaa. Niele tabletti kokonaisena veden kera, älä murskaa tai pureskele.

Hoidon kesto

Närästyksen ja refluksitaudin hoito kestää tyypillisesti 4–8 viikkoa. Pitkäaikaiskäytöstä tulee keskustella lääkärin kanssa, sillä pitkäaikainen PPI-hoito voi vaikuttaa tiettyjen ravintoaineiden imeytymiseen.

Pantopratsolii on saatavilla 20 mg ja 40 mg enterotabletteina, jotka on nieltava kokonaisina - niita ei saa pureskella eika jauhaa. Refluksitaudin ja mahahaavojen hoitoon suositellaan yleensa 40 mg kerran vuorokaudessa aamulla ennen ateriaa 4-8 viikon ajan. Yllapitohoidossa ja oireiden hallinnassa riittaa usein 20 mg vuorokaudessa.

Helicobacter pylori -haavan hoitoon kaytetaan pantopratsolii 40 mg kahdesti vuorokaudessa yhdistettyna kahteen antibioottiin (tygavasti klaritromysiiniin ja amoksisilliiniin tai metronidatsoliin) 7-14 vuorokauden ajan. Zollinger-Ellisonin oireyhtymassa annos voi olla jopa 160-240 mg vuorokaudessa.

Munuaisten vajaatoiminta ei tavallisesti vaadi annoksen muuttamista. Maksan vajaatoiminnassa vuorokausiannos ei saa ylittaa 20 mg. Hoitoaika maaritetaan laakarin arvion perusteella ja sen tulee olla lyhyin mahdollinen, jolla oireita voidaan tehokkaasti hallita.

Tavalliset haittavaikutukset

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat päänsärky, ripuli, pahoinvointi, vatsakipu ja ilmavaivat. Nämä ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Pitkäaikaiskäytön riskit

Pitkäaikaiseen PPI-hoitoon voi liittyä magnesiumin, kalsiumin ja B12-vitamiinin imeytymisen heikkenemistä. Keskustele lääkärin kanssa seurannasta, jos käytät pantopratsolia pitkäaikaisesti.

Pitkäaikaiskäyttö

Pitkäaikaista PPI-hoitoa tulisi käyttää pienimmällä tehokkaalla annoksella. Pitkäaikaiskäyttö voi lisätä luunmurtumien, suoliston infektioiden ja magnesiumin puutoksen riskiä.

Yhteisvaikutukset

Pantopratsoli voi vaikuttaa joidenkin lääkkeiden imeytymiseen, erityisesti sellaisten, jotka vaativat happaman ympäristön (kuten ketokonatsoli). Kerro lääkärille kaikista käyttämistäsi lääkkeistä.

Pantopratsolii ei tule kayttaa potilaille, joilla on todettu yliherkkyys pantopratsolille, muille bentsimidatsoliyhdisteille tai jollekin valmisteen apuaineelle. Myos aiempi allerginen reaktio muille protonipumpun estajille, kuten omepratsoli tai lansopratsoli, on otettava huomioon, silla ristiallergia on mahdollinen.

Samanaikainen nelfinaviiri-laakkeen kaytto on ehdottomasti vasta-aiheinen, silla pantopratsolii pienentaa merkittavasti nelfinaviirin pitoisuutta veressä, mikä heikentaa HIV-laakkeen tehoa. Vakava osteoporoosin riskille altistavat tilat saattavat pahentua pitkaikaisessa hoidossa, silla PPI-laakkeet voivat lisata murtumien riskia. Pitkaikainen kaytto voi myos laskea magnesium- ja B12-vitamiinipitoisuuksia, mika vaatii seurantaa.

Raskauden ja imetyksen aikana pantopratsolikaytta tulisi harkita vain, jos hyoty selkeasti ylittaa mahdollisen riskin. Alle 12-vuotiaille pantopratsolii ei ole rekisteroity erosiivisen refluksitaudin hoitoon. Maksavaurion yhteydessa annosta voidaan joutua pienentamaan.