Valaciclovir

Valaciclovir tehokas herpeslääke

Valaciclovir on antiviraalinen lääke, joka on asikloviirin esilaake (prodrug). Elimistö muuntaa valasikloviirin nopeasti asikloviiriksi, joka estaa herpesvirus-DNA:n replikaation. Valasikloviiri imeytyy elimistöön merkittavasti paremmin kuin asikloviiri, joten annoksia tarvitaan harvemmin.

Käyttöaiheet

Valasikloviirta käytetaan herpes simplex -viruksen (HSV-1 ja HSV-2) aiheuttaman suun ja sukuelinherpesin hoitoon ja ehkäisyyn, vyöruusun (herpes zoster) hoitoon sekä herpesin tartunnan ehkäisyyn kumppanille. Se on tehokas erityisesti immuunipuutteisilla potilailla suurempia ongelmia aiheuttavan herpeksen hoidossa.

Etu asikloviiriin verrattuna

Valasikloviirin parempi biologinen hyötyosuus tarkoittaa, että sama terapeuttinen vaikutus saavutetaan vähemmillä tableteilla ja harvemmilla päiväannoksilla. Esimerkiksi vyöruusun hoidossa valasikloviiri otetaan kolmesti päivässä, kun asikloviiri vaatisi viisi annosta päivässä.

Valaciclovirin ottaminen

Valasikloviiri otetaan suun kautta tabletteina. Annostus vaihtelee käyttöaiheen ja infektion vakavuuden mukaan. Wyöruusun hoidossa 1000 mg kolmesti päivässä 7 päivää, sukuelinherpesin primaarikohtalauksen hoidossa 1000 mg kahdesti päivässä 10 päivää.

Hoidon aloittaminen

Paras teho saavutetaan aloittamalla hoito mahdollisimman nopeasti oireiden ensimmäisten merkkien ilmaantuessa. Vyöruusussa hoito tulisi aloittaa 72 tunnin kuluessa ihottuman alkamisesta. Ehkäisevässä käytössä valasikloviiri otetaan jatkuvana hoitona lääkärin ohjeistuksen mukaan.

Huuliherpes: 2000 mg kahdesti paivassa yhden päivän ajan (2 annosta 12 tunnin välein). Sukuelinherpeksen episodihoito: 500 mg kahdesti paivassa 3–5 vuorokautta. Sukuelinherpeksen estohoito: 500 mg kerran paivassa jatkuvasti tai 1000 mg kerran paivassa immunosuppressoiduilla.

Vyöruusu: 1000 mg kolmesti paivassa 7 vuorokautta, aloitettava mahdollisimman nopeasti oireiden alkamisesta. Herpes simplex -aivokalvontulehduksen hoito vaatii suurempia annoksia ja sairaalahoitoa.

Munuaisten vajaatoiminnassa annosta säädetaan merkittavasti: kreatiniinipuhdistuma 30–49 ml/min edellyttaa annosvälin pidentämistä, ja alle 30 ml/min vaatii huomattavaa annoksen pienentämistä. Iäkkäillä munuaistoiminta huomioitaan annossäädöissä.

Yleiset haittavaikutukset

Valasikloviiri on yleensä hyvin siedetty. Yleisimpia haittavaikutuksia ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu ja vatsakipu. Huimaus voi esiintyä. Ihoreaktion voi aiheuttaa yliherkkyystapauksissa.

Vakavat haittavaikutukset

Hyvin suurilla annoksilla tai munuaisten vajaatoimintaisilla potilailla valasikloviiri voi aiheuttaa trombooottista trombosytopeenista purpuraa (TTP) tai hemolyyttistä ureemista syndroomaa (HUS), jotka ovat hengenvaarallisia. Neurologiset oireet (sekavuus, agitaatio, kouristukset) ovat mahdollisia suurilla annoksilla.

Valasikloviirin käytössä on oltava erittain varovainen munuaisten vajaatoimintaisilla potilailla, ja annosta on pienennettava merkittavasti. Runsas nesteen juominen on tärkeää lääkkeen käytön aikana. Immunosuppressiivisilla potilailla hoito edellyttaa erityistä seurantaa.

Valasikloviiri on vasta-aiheinen potilailla, joilla on tunnettu yliherkkyys valasikloviiirille tai asikloviiirille, koska valasikloviiri metaboloituu elimistössä asikloviiriksi. Yliherkkyysreaktio voi olla vakava.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 10–15 ml/min) edellyttää annoksen merkittavää pienentämistä tai vaihtoehtoisen hoidon harkintaa, koska valasikloviiri erittyy pääasiassa munuaisten kautta. Dialyysihoitoa saavilla annosta säädetaan erityisesti. Munuaistoksisia lääkkeitä kayttävillä on seurattava munuaistoimintaa.

Raskauden aikana valasikloviiriä voidaan käyttaa herpesinfektioiden hoidossa, mutta vain laakaarin harkinnan jälkeen. Imetyksen aikana asikloviiiri erittyy rintamaitoon, joten laakaari arvioi hyöty-riskisuhteen. Alle 2-vuotiaille lapsille ei ole riittavaa tutkimustietoa.