Vermox

Vermox sisaltaa mebendatsolia, joka on laajakirjoinen matolaake. Sita kaytetaan suoliston matotartuntojen, kuten kihomatojen (Enterobius vermicularis), sukkulamatojen ja koukkumatojen hoitoon.

Laajakirjoinen matolaake

Mebendatsoli estaa matojen tubuliinisynteesin, mika hairitsee niiden glukoosin ottoa ja energiantuotantoa. Madot kuolevat asteittain muutaman paivan kuluessa ja poistuvat ulosteen mukana. Laake ei juuri imeydy verenkiertoon suun kautta otettuna.

Kihomatoinfektio

Kihomato on yleisin suoliston loinen Suomessa. Se aiheuttaa peraaukon kutinaa erityisesti yolla, kun naaras munii peraaukon ymparistolle. Koko perheen samanaikainen hoito on yleensa tarpeen tartunnan leviamisen estamiseksi.

Kihomato

Vermox otetaan yksi tabletti (100 mg) kerta-annoksena. Toinen annos otetaan 2-4 viikon kuluttua uusintatartunnan ehkaisemiseksi. Koko perheen samanaikainen hoito on suositeltavaa.

Muut matoinfektiot

Sukkulamatojen, koukkumatojen ja piiskamatojen hoidossa annos on suurempi ja hoitojakso pitempi. Tabletti voidaan pureskella tai niella kokonaisena.

Kihomatotartunnan hoidossa kaytetaan 100 mg:n kerta-annosta. Koska kihomato leviaa helposti uudelleen, hoito toistetaan 2-4 viikon kuluttua. Koko perheen samanaikainen hoito on suositeltavaa.

Sukkulamato-, koukkumato- ja piiskamatotartunnoissa annos on 100 mg kahdesti vuorokaudessa kolmen paivan ajan. Heisimadon hoidossa annos on 200 mg kahdesti vuorokaudessa kolmen paivan ajan. Tabletti voidaan pureskella, niella kokonaisena tai murskata aterian yhteydessa tai ilman.

Alle 2-vuotiaille Vermoxia ei kayteta. Lapsille yli 2 vuoden iasta sama annostelu kuin aikuisille soveltuu yleensa hyvin. Munuaisten vajaatoiminnassa annosmuutosta ei tarvita. Vaikeassa maksan vajaatoiminnassa on noudatettava erityista varovaisuutta.

Lievat haittavaikutukset

Vatsakipu, ripuli ja pahoinvointi ovat mahdollisia mutta yleensa lievia. Oireet voivat liittya osittain matojen kuolemiseen suolistossa.

Harvinaiset haitat

Maksa-arvojen nousu on erittain harvinaista mutta mahdollista, erityisesti suurilla annoksilla tai pitkaaikaisessa kaytossa. Ihottumaa ja nokkosrokkoa esiintyy harvoin.

Kihomatoinfektiossa koko perheen samanaikainen hoito on suositeltavaa tartuntakierteen katkaisemiseksi. Hygieniatoimet (kaasien pesu, kynnenleikkaus, vuodevaatteiden vaihto) ovat valttamattomia hoidon onnistumiseksi. Raskauden aikana mebendatsolin kayttoa valtetaan ensimmaisen kolmanneksen aikana.

Vermox on vasta-aiheinen potilaille, joilla on todettu yliherkkyys mebendatsolille tai jollekin apuaineelle. Allergiset reaktiot, kuten ihottuma tai angioedeema, ovat este hoidon jatkamiselle tai uusimiselle.

Raskauden aikana Vermox-hoitoa tulee valttaa etenkin ensimmaisen raskauskolmanneksen aikana, koska mebendatsoli voi teoriassa vaikuttaa sikioon. Toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana hyota ja riskia on punnittava huolellisesti yhdessa laaakarin kanssa.

Alle 2-vuotiaille lapsille Vermoxia ei suositella, koska turvallisuus- ja tehotietoja tasta ikaryhmasta on rajallisesti. Vakava maksan vajaatoiminta on suhteellinen vasta-aihe, koska mebendatsoli metaboloituu maksassa ja kertymisriski voi suurentua. Kramptyyppisten vatsavaivojen yhteydessa hoito tulee aloittaa varoen.