Xarelto

Xarelto on suora antikoagulantti (DOAC), jonka vaikuttava aine rivaroksabaani estää selektiivisesti hyytymistekijä Xa:ta. Se kuuluu uuden polven verenohennuslääkkeisiin ja on yksi maailman käytetyimmistä antikoagulanteista.

Mihin Xareltoa käytetään?

Xareltoa käytetään eteisvärinään liittyvän aivohalvauksen ehkäisyyn, syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian hoitoon ja ehkäisyyn sekä tekonivelleikkausten jälkeisen laskimotukoksen ehkäisyyn. Sitä voidaan käyttää myös yhdessä asetyylisalisyylihapon kanssa akuutin sepelvaltimo-oireyhtymän jälkeisen aterotromboottisen tapahtuman ehkäisyyn.

Miten Xarelto eroaa varfariinista?

Rivaroksabaani vaikuttaa suoraan yksittäiseen hyytymistekijään, kun taas varfariini vaikuttaa useisiin K-vitamiiniriippuvaisiin tekijöihin. Xarelto ei vaadi säännöllisiä INR-seurantoja, ruokavalion K-vitamiinirajoituksia eikä yhtä laajoja lääkeyhteisvaikutusten huomiointia kuin varfariini.

Päivittäinen annostelu

Xarelto otetaan suun kautta kerran tai kahdesti vuorokaudessa käyttöaiheesta riippuen. Eteisvärinässä ja DVT/PE-ylläpitohoidossa annostelu on kerran päivässä ruokailun yhteydessä, mikä parantaa imeytymistä merkittävästi suuremmilla annoksilla (15 mg ja 20 mg).

Annosten ajoitus

Säännöllinen ja tarkka annosaikataulun noudattaminen on kriittistä. Jos annos unohtuu, se otetaan heti muistettaessa. Kaksinkertaista annosta ei saa ottaa samana päivänä.

Eteisvärinässä annos on 20 mg kerran vuorokaudessa ilta-aterian yhteydessä - ruoka on välttämätön, koska se parantaa rivaroksabaanin imeytymistä merkittävästi (yli 80 % vs. 66 % tyhjään mahaan). Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (GFR 15-49 ml/min) annos pienennetään 15 mg:aan kerran vuorokaudessa.

Syvän laskimotromboosiin ja keuhkoemboliaan: tehostusannos 15 mg kahdesti vuorokaudessa 3 viikon ajan (aina aterian kanssa), sitten jatkohoito 20 mg kerran vuorokaudessa aterian kanssa. Pitkäaikaisessa uusiutumisen ehkäisyssä voidaan käyttää 10 mg kerran vuorokaudessa 6 kuukauden hoidon jälkeen.

Tekonivelleikkauksen jälkeen: lonkkaleikkaus 10 mg kerran vuorokaudessa 35 päivää, polvileikkaus 10 mg kerran vuorokaudessa 12 päivää, aloittaen 6-10 tuntia leikkauksen jälkeen. Munuaistoiminta (eGFR) on tarkistettava ennen hoidon aloitusta ja säännöllisesti hoidon aikana. Maksan vajaatoiminnassa (Child-Pugh B tai C) ja koagulopatiassa käyttö on vasta-aiheista.

Verenvuotoriski

Verenvuoto on tärkein haittavaikutus. Tavallisia ovat nenäverenvuoto, mustelmat, ikenien vuoto ja ruoansulatuskanavan verenvuoto. Vakava tai hallitsematon verenvuoto vaatii välitöntä hoitoa. Tutkimuksissa Xarelton aiheuttama aivoverenvuotoriski on ollut pienempi kuin varfariinin.

Muut haittavaikutukset

Pahoinvointi, anemia ja maksa-arvojen lievä nousu ovat mahdollisia. Huimaus ja päänsärky on raportoitu satunnaisesti. Ihottumaa ja kutinaa voi esiintyä harvoin.

Verenvuodon merkit

Potilaan tulee tuntea verenvuodon varoitusmerkit: tummat ulosteet, verioksennus, veriyskökset, pitkittynyt verenvuoto pienistäkin haavoista ja runsaat mustelmat. Näissä tilanteissa tulee hakeutua välittömästi hoitoon.

Leikkaukset ja toimenpiteet

Xarelto tauotetaan ennen leikkauksia ja invasiivisia toimenpiteitä lääkärin ohjeen mukaan, tyypillisesti 24-48 tuntia ennen toimenpidettä. Selkäydinpuudutuksen tai epiduraalikatetrin yhteydessä noudatetaan erityistä varovaisuutta.

Xarelto on vasta-aiheinen aktiivisessa kliinisesti merkittavassa verenvuodossa, kuten aivoverenvuodossa, ruoansulatuskanavan vakavassa verenvuodossa tai muussa hengenvaarallisessa verenvuodossa. Tunnettu yliherkkyys rivaroksabaanille tai jollekin valmisteen apuaineelle on ehdoton vasta-aihe.

Vaikea maksan vajaatoiminta, johon liittyy koagulopatia, on vasta-aihe. Mekaaninen sydänläppäproteesi on vasta-aihe, koska rivaroksabaanin tehoa ei ole osoitettu tässä indikaatiossa. Raskaus on vasta-aihe, koska antikoagulantit voivat aiheuttaa sikiöverenvuotoja. Imetyksen aikana kayttöa ei suositella.

Samanaikainen kayttö voimakkaiden CYP3A4- ja P-glykoproteiinin estajien (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli, ritonaviiri) tai indusoijien (esim. rifampisiini, karbamatsepiini) kanssa voi merkittavasti muuttaa rivaroksabaanin pitoisuuksia ja lisata verenvuotoriskiä tai heikentaa tehoa.