Zyloric

Zyloric kihdin ja hypeururikemian hoitoon

Zyloric on lääke, joka sisältää allopurinolia. Se on tarkoitettu kihdin ja hypeururikemian (kohonneen virtsahappopitoisuuden) hoitoon. Kihti on tila, jossa virtsahappo kiteytyy niveliin aiheuttaen kivuliaita niveltulehduksia. Allopurinoli ehkäisee kihtikohtalauksia vähentämällä virtsahapon tuotantoa elimistössä.

Miten allopurinoli toimii

Allopurinoli estää ksantiinioksidaasi-entsyymin toimintaa, joka on vastuussa virtsahapon synteesissä. Estämällä tämän entsyymin toiminnan allopurinoli vähentää virtsahapon tuotantoa, jolloin seerumin virtsahappopitoisuus laskee. Tämä estää uraattikiteiden muodostumisen niveliin ja munuaisiin ja vähentää kihtikohtalausten riskiä.

Käyttöaiheet

Zyloria käytetaan kihdin, hyperurikemian (myös kemoterapiaan liittyvän), munuaiskivien ja muiden uraattiylimäärästä johtuvien tilojen hoitoon. Se on ennaltaehkäisevä lääke, joka otetaan päivittäin kihtikohtalausten ehkäisemiseksi, ei akuutin kihtikohtalauksen hoitoon.

Zyloric-hoidon aloittaminen

Zyloric-hoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella ja sitä nostetaan asteittain, jotta virtsahapon äkillinen lasku ei laukaise kihtikohtalauksia. Lääke otetaan suun kautta tabletteina ruoan kanssa tai heti ruokailun jälkeen ruuansulatuskanavan ärsytyksen minimoimiseksi. Riittävä nesteen juominen (vähintään 2 litraa päivässä) on tärkeää munuaiskivien ehkäisemiseksi.

Pitkäaikainen käyttö

Allopurinoli on pitkäaikaishoito, ja sen hyödyt alkavat näkyä vasta useiden viikkojen tai kuukausien kuluttua. Kihtikohtalauksia voi esiintyä etenkin hoidon alussa, jolloin lääkäri voi määrätä lisäksi tulehduskipulääkkeen tai kolkisiinin ensimmäisten kuukausien ajaksi. Hoitoa ei tule lopettaa kihtikohtalauksen aikana.

Aloitusannos on yleensä 100 mg kerran vuorokaudessa, ja annosta nostetaan asteittain 2-4 viikon välein seeruminuraattipitoisuuden mukaan. Useimmille potilaille sopiva ylläpitoannos on 200-400 mg vuorokaudessa lievissä tai kohtalaisissa tilanteissa ja 400-600 mg vuorokaudessa vaikeammissa tapauksissa. Maksimivuorokausiannos on 900 mg, mutta näin suurta annosta tarvitaan harvoin. Tavoitteena on pitää seerumin virtsahappopitoisuus alle 360 mikromol/l (alle 6 mg/dl) tai vakavassa kihdissä alle 300 mikromol/l.

Munuaisten vajaatoiminnassa annosta on pienennettävä merkittävästi kreatiniinipuhdistuman perusteella: GFR 10-20 ml/min = enintään 100 mg päivässä, GFR alle 10 ml/min = 100 mg joka toinen päivä tai vain tarpeen mukaan. Tabletti otetaan suun kautta runsaan nesteen kanssa, ja nesteen nauttimista kehotetaan lisäämään yleisesti - vähintään 2-3 litraa vuorokaudessa - virtsakivien ehkäisemiseksi.

Hoidon alussa kihtikohtaukset voivat tilapäisesti lisääntyä uraatin mobilisaation vuoksi, joten kolkisiinia tai NSAID-lääkettä voidaan käyttää rinnakkain ensimmäisten kuukausien ajan. Allopurinolihoito on yleensä elinikäistä, ja annosta säädetään säännöllisten verikokeiden perusteella.

Yleiset haittavaikutukset

Allopurinoli on yleensä hyvin siedetty. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat ihottuma, maha-suolikanavan oireet (pahoinvointi, oksentelu, ripuli) ja päänsärky. Ihottuma voi ilmaantua milloin tahansa hoidon aikana, ja se edellyttää yleensä lääkityksen lopettamista.

Vakavat haittavaikutukset

Vakava, joskin harvinainen haittavaikutus on yliherkkyysreaktio (DRESS-oireyhtymä tai Stevens-Johnsonin oireyhtymä), joka voi ilmetä laajana ihottumana, kuumeena ja sisäelinten vaurioina. Tama on hengenvaara ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa. HLA-B*5801-geenivariantti lisaa riskia merkittavasti tietyilla potilasryhmillä.

Zyloric-hoito tulee aloittaa vasta, kun akuutti kihtikohtalaus on täysin rauhoittunut. Ihottuman ilmaantuessa hoito on keskeytettävä välittömästi ja konsultoitava lääkäriä. Maksa- ja munuaisarvojen seuranta on tarpeen pitkäaikaisessa hoidossa. Allopurinoli voi yhteisvaikuttaa muiden lääkkeiden kanssa, erityisesti sytoksiinien, varfariinin ja ACE-estäjien kanssa.

Zyloric (allopurinoli) on vasta-aiheinen potilaille, joilla on todettu yliherkkyys allopurinolille tai jollekin valmisteen apuaineelle. Erityisen tärkeää on huomioida, että potilaat, joilla on aiemmin esiintynyt vakava yliherkkyysreaktio allopurinolille - kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä tai toksinen epidermaalinen nekrolyysi - eivät saa koskaan ottaa allopurinolia uudelleen, sillä reaktio voi toistua entistä vakavampana. HLA-B*5801-geenivariantin kantajilla (yleisempi aasialaista syntyperää olevilla) on selvästi suurempi riski vakavalle reaktiolle.

Akuutin kihtikohtauksen aikana allopurinolia ei tule aloittaa, koska se mobilisoi niveliin kertynyttä uraattia ja voi pahentaa kohtausta. Jo meneillään olevaa hoitoa ei kuitenkaan keskeytettä kohtauksen aikana. Tiatsiididiureetit ja ampisilliini lisäävät yliherkkyysreaktioiden riskiä samanaikaisessa käytössä, ja nämä yhdistelmät vaativat erityistä seurantaa.

Vakava munuaisten vajaatoiminta on erittäin merkittävä rajoite, sillä allopurinolin aktiivinen metaboliitti oksipurinoli kertyy elimistöön, mikä lisää vakavien haittavaikutusten riskiä. Tässä tilanteessa annosta on pienennettävä merkittävästi tai harkittava vaihtoehtoista hoitoa. Raskauden ja imetyksen aikana allopurinolin käyttö ei ole suositeltavaa riittämättömien turvallisuustietojen vuoksi.