Antibiootit – lääkärin arvioima resepti verkossa

Antibiootit ovat mikrobilääkkeitä, jotka tuhoavat bakteereita tai estävät niiden lisääntymistä.

Alexander Flemingin vuonna 1928 löytämä penisilliini mullistui lääketieteen, ja nykyään käytössä on kymmeniä antibioottiryhmiä erilaisiin infektioihin.

Suomessa antibiootit ovat reseptilääkkeitä, ja Fimea valvoo niiden myyntiä ja käyttöä.

THL:n raporttien mukaan Suomessa käytetään antibiootteja maltillisemmin kuin monissa muissa Euroopan maissa, mutta resistenttien bakteerikantojen yleistyminen on kasvava huolenaihe.

FiRe-verkosto seuraa resistenssin kehittymistä ja raportoi tulokset vuosittain, mikä ohjaa hoitosuosituksia.

Bakterisidiset antibiootit – kuten penisilliinit, kefalosporiinit ja fluorokinolonit – tappavat bakteereita suoraan.

Bakteriostaattiset antibiootit – kuten makrolidit, tetrasykliinit ja sulfonamidit – estävät bakteerien lisääntymistä ja antavat immuunijärjestelmän hoitaa loput.

Antibiootin valinta perustuu useisiin tekijöihin:

• Todennäköisin taudinaiheuttaja ja sen herkkyys
• Infektion sijainti ja vakavuus
• Potilaan allergiat ja muut lääkitykset
• Paikallinen resistenssitilanne Käypä hoito -suosituksen mukaan
• Potilaan munuais- ja maksafunktio annostelun kannalta

Kapea-alaisia antibiootteja suositaan aina kun mahdollista, sillä laajakirjoiset antibiootit häiritsevät normaaliflooraa enemmän ja lisäävät Clostridioides difficile -infektion riskiä.

Suomalaisessa avohoidossa yleisimmin määrätyt antibiootit kattavat useita lääkeryhmiä, joilla kullakin on oma vaikutusspektri ja käyttöaiheet.

Penisilliinit ovat edelleen ensilinjan hoito monissa infektioissa.

Amoksisilliini on Käypä hoito -suosituksen mukainen ensilinjan lääke akuutissa välikorvatulehduksessa ja streptokokkitonsilliitissa.

Amoksisilliini-klavulaanihappo laajenee beetalaktamaasia tuottaviin bakteereihin ja soveltuu esimerkiksi hankaliin poskiontelotulehduksiin ja tiettyihin alahengitystieinfektioihin.

Makrolidit kuten atsitromysiini ja klaritromysiini ovat vaihtoehto penisilliiniallergisille. Atsitromysiini erottuu lyhyellä kuurilla (3–5 päivää) ja pitkällä kudospuoliintumisajalla.

Näitä käytetään myös klamydian ja mykoplasman hoidossa.

Fluorokinolonit kuten siprofloksasiini ja levofloksasiini ovat laajakirjoisia antibiootteja, joita Fimean varoituksen mukaan tulee käyttää vain, kun muita vaihtoehtoja ei ole, jänne-, hermo- ja rustohaittojen vuoksi.

Trimetopriimi ja nitrofurantoiini ovat virtsatieinfektioiden ensilinjan hoitoja. Trimetopriimi soveltuu komplisoitumattomaan kystiittiin 3 päivän kuurina.

Nitrofurantoiini on vaihtoehto, jonka resistenssitilanne on Suomessa edelleen suotuisa.

Doksisykliini (tetrasykliini) käytetään laajasti: aknessa, borrelioosin hoidossa, klamydiassa ja tietyissä hengitystieinfektioissa.

Kuurin kesto ja annostelu noudattavat Käypä hoito -suositusta:

• Komplisoitumaton kystiitti: 3–5 päivää
• Streptokokkitonsilliitti: 10 päivää penisilliiniä
• Akuutti poskiontelotulehdus: 7–10 päivää
• Pneumonia avohoidossa: 7 päivää amoksisilliinia tai 5 päivää atsitromysiiniä

Antibioottien etämäärääminen edellyttää huolellista arviointia, sillä virheellinen antibioottihoito on sekä potilaalle haitallinen että kansanterveydellisesti vastuuton. Dr.

Presc -palvelussa jokainen konsultaatio noudattaa Valviran etävastaanoton ohjeistusta ja Käypä hoito -suosituksia.

Lääkäri arvioi konsultaation aikana seuraavat tekijät:

• Oireiden luonne, kesto ja vakavuus – onko kyse todennäköisesti bakteeri- vai virusinfektiosta
• Aikaisemmat antibioottihoitojen vasteet ja mahdolliset allergiat
• Muu lääkitys yhteisvaikutusten tarkistamiseksi
• Riskitekijät komplikaatioille kuten immunosuppressio tai krooniset sairaudet

Tilanteet, joissa antibioottia voidaan määrätä etänä:

• Komplisoitumaton alempien virtsateiden infektio naisilla, joilla tyypilliset oireet
• Klamydiainfektio positiivisen testituloksen perusteella
• Akne, jossa paikallishoito ei riitä
• Tietyt ihoinfektiot selkeällä kliinisellä kuvalla

Tilanteet, joissa etämäärääminen ei sovellu:

• Korkea kuume yli 38,5 astetta yhdistettynä yleistilan laskuun
• Epäily vakavasta infektiosta kuten pyelonefriitistä tai pneumoniasta
• Toistuvat infektiot, jotka vaativat tarkempaa selvittelyä
• Lapset, joilla infektion arviointi edellyttää kliinistä tutkimusta

Reseptiin liitetään aina selkeät ohjeet lääkkeen ottamisesta, kuurin kestosta ja tilanteista, joissa on hakeuduttava päivystykseen.

Fimean linjauksen mukaisesti antibiootteja ei tule määrätä varmuuden vuoksi, vaan perustuen kliiniseen arvioon bakteeri-infektion todennäköisyydestä.

Antibioottiresistenssi on WHO:n mukaan yksi suurimmista globaaleista terveysuhkista.

Suomessa THL ja FiRe-verkosto seuraavat resistenssin kehittymistä, ja tilanne on toistaiseksi maltillisempi kuin Etelä-Euroopassa, mutta ESBL-kantojen ja MRSA:n esiintyvyys kasvaa tasaisesti.

Resistenssi kehittyy, kun bakteerit altistuvat antibiooteille ja luonnonvalinnan kautta vastustuskykyiset kannat yleistyvät. Jokainen turha antibioottikuuri kiihdyttää tätä prosessia.

Resistenssimekanismeja ovat beetalaktamaasien tuotanto, kohdeproteiinien muutokset, lääkkeen uloskuljetuspumput ja soluseinän läpäisevyyden muutokset.

Potilaan vastuullinen toiminta antibioottiresistenssin torjunnassa:

• Käytä antibioottia vain lääkärin määräyksellä – älä käytä edelliseltä kuurilta ylijääneitä lääkkeitä
• Ota lääke täsmälleen ohjeen mukaan: oikea annos, oikea annosväli, oikea kuurin kesto
• Älä jaa antibiootteja muille tai käytä toisen henkilön reseptilääkettä
• Palauta käyttämättömät lääkkeet apteekkiin hävitettäviksi
• Hyvä käsihygienia ja rokotukset vähentävät infektioita ja antibioottitarvetta

Kuurin loppuun saattaminen on perinteisesti ollut vahva ohje, mutta viimeaikainen tutkimusnäyttö on nyansoitumassa.

BMJ-lehdessä julkaistu analyysi kyseenalaistaa kaavamaisen täyden kuurin tarpeen kaikissa infektioissa.

Käypä hoito -suositukset huomioivat tämän: tietyissä infektioissa lyhyemmät kuurit ovat osoittautuneet yhtä tehokkaiksi kuin perinteiset pidemmät.

Probioottien käyttö antibioottikuurin aikana on osoittanut kohtuullista hyötyä antibioottiin liittyvän ripulin ehkäisyssä.

Saccharomyces boulardii ja Lactobacillus rhamnosus GG ovat tutkituimmat kannat tähän käyttöaiheeseen.