Levotyroksiini

Levotyroksiini on synteettinen kilpirauhashormoni T4 (tyroksiini), joka on identtinen ihmiskehon luonnollisesti tuottaman tyroksiinin kanssa.

Se on maailmanlaajuisesti yksi yleisimmin määrätyistä lääkkeistä, ja Suomessa Fimea korostaa sen annostelun herkkyyttä.

Levotyroksiinia käytetään ensisijaisesti kilpirauhasen vajaatoiminnan (hypotyreoosi) korvaushoitoon, jossa kilpirauhanen ei tuota riittävästi hormoneja.

Se on myös tärkeä osa tiettyjen kilpirauhassairauksien, kuten kilpirauhassyövän tukahduttamishoidon, myrkyttömän diffuusin struuman ja tyreotoksikoosin liitännäishoidon, hallinnassa.

Kilpirauhashormoneilla on keskeinen rooli aineenvaihdunnan, energiantuotannon, kasvun ja kehityksen säätelyssä.

Hypotyreoosissa riittämätön hormonituotanto aiheuttaa oireita, kuten väsymystä, painonnousua, kylmänarkuutta, ummetusta, kuivaa ihoa, hiusten ohenemista ja kognitiivisten toimintojen hidastumista.

Levotyroksiini korvaa puuttuvan hormonin ja palauttaa normaalin aineenvaihdunnan.

Hoito on useimmille potilaille elinikäinen, ja annostelu on erittäin yksilöllistä, perustuen kilpirauhasen toimintakokeisiin, kuten TSH- ja vapaa T4 -arvoihin.

Annosmuutokset tehdään asteittain vakaiden hormonitasojen saavuttamiseksi tavoitealueella.

Ota levotyroksiini kerran päivässä tyhjään mahaan, ihanteellisesti 30-60 minuuttia ennen aamiaista, runsaan vesimäärän kera.

On tärkeää ottaa lääke johdonmukaisesti samaan aikaan joka päivä vakaan imeytymisen varmistamiseksi.

Älä ota levotyroksiinia samanaikaisesti kalsiumlisien, rautavalmisteiden, antasidien tai soijapohjaisten tuotteiden kanssa, sillä ne voivat heikentää imeytymistä.

Pidä vähintään neljän tunnin väli levotyroksiinin ja tällaisten tuotteiden ottamisen välillä.

Älä vaihda valmistetta ilman lääkärin ohjeistusta, sillä biologinen hyötyosuus voi vaihdella eri merkkien välillä.

Kahvi voi myös vähentää imeytymistä, joten odota vähintään 30 minuuttia, mieluiten 60 minuuttia, ennen kahvin juomista.

Jos sinulla on vaikeuksia ottaa lääke aamulla tyhjään mahaan, keskustele lääkärisi kanssa ilta-annostelun mahdollisuudesta, vähintään kolme tuntia viimeisen aterian jälkeen.

Tärkeintä on johdonmukainen ottamisaika.

Levotyroksiinin annostus on yksilöllinen ja vaihtelee painon, iän ja perussairauden mukaan. Tavanomainen aloitusannos aikuisilla on 25-50 mikrogrammaa päivässä.

Iäkkäillä potilailla tai sydänsairauksista kärsivillä potilailla aloitusannos on pienempi, 12,5-25 mikrogrammaa päivässä.

Annosta nostetaan 25-50 mikrogrammalla 4-6 viikon välein, kunnes kilpirauhasen toiminta normalisoituu ja TSH-arvo on tavoitealueella.

Tyypillinen ylläpitoannos aikuisilla on 100-200 mikrogrammaa päivässä, mutta yksilölliset tarpeet vaihtelevat, usein noin 1,6 mikrogrammaa painokiloa kohti päivässä.

Raskauden aikana levotyroksiinin tarve kasvaa usein 25-50 prosenttia, ja TSH-arvot tulee tarkistaa 4-8 viikon välein.

Vastasyntyneillä, joilla on synnynnäinen hypotyreoosi, hoito aloitetaan välittömästi suuremmilla annoksilla neurologisten kehitysvammojen estämiseksi. Lasten annos lasketaan iän ja painon mukaan.

TSH-arvo tulee tarkistaa 6-8 viikkoa jokaisen annosmuutoksen jälkeen, sillä kilpirauhashormonitasojen vakiintuminen kestää tämän ajan.

Jos käytät samanaikaisesti kalsiumia, rautaa, antasideja tai soijavalmisteita, ne tulee ottaa vähintään 4 tuntia levotyroksiinin jälkeen.

Oikein annosteltuna levotyroksiini ei yleensä aiheuta haittavaikutuksia, koska se korvaa elimistön omaa hormonia.

Haittavaikutukset ovat yleensä annosriippuvaisia ja viittaavat yliannostukseen (kilpirauhasen liikatoiminnan oireet).

Yleisiä oireita ovat sydämentykytys, takykardia, vapina, levottomuus, unettomuus, päänsärky, punastelu, hikoilu, ripuli, painonlasku, lämmönsietokyvyn heikkeneminen ja kuukautisten epäsäännöllisyys.

Nämä oireet viittaavat siihen, että annos voi olla liian korkea ja edellyttävät kilpirauhasen toiminnan tarkistamista.

Harvinaisia haittavaikutuksia (1/100-1/1 000) ovat angina pectoris, rytmihäiriöt ja lihaskrampit.

Erittäin harvinaisia (1/1 000-1/10 000) ovat allergiset ihoreaktiot ja hiustenlähtö hoidon alkuvaiheessa, joka on yleensä ohimenevää.

Useimmat haittavaikutukset häviävät annoksen asianmukaisella säädöllä.

Jos annos on liian matala, hypotyreoosin oireet, kuten väsymys, painonnousu, kylmänarkuus, ummetus, kuiva iho, kognitiivinen hidastuminen ja masennus, voivat jatkua.

Aloita hoito varoen potilailla, joilla on sydän- ja verisuonisairauksia, sillä kilpirauhashormonikorvaushoito lisää sydänlihaksen hapentarvetta.

Äkilliset annoksen nostot voivat provosoida rytmihäiriöitä tai angina pectoris -kohtauksia.

Levotyroksiinia ei saa käyttää painonpudotukseen potilailla, joilla on normaali kilpirauhasen toiminta, sillä fysiologisen tason ylittävät annokset voivat aiheuttaa vakavia sydän- ja luustokomplikaatioita.

Monilla lääkkeillä on yhteisvaikutuksia levotyroksiinin kanssa, mukaan lukien varfariini, karbamatsepiini, rifampisiini ja estrogeenia sisältävät valmisteet.

Kerro lääkärillesi kaikista käyttämistäsi lääkkeistä ja lisäravinteista.

Potilailla, joilla on lisämunuaisen vajaatoiminta, kortisolikorvaushoito on aloitettava ennen levotyroksiinihoidon aloittamista.

TSH-arvo tulee tarkistaa 6-8 viikkoa jokaisen annosmuutoksen jälkeen ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa. Myös vakaassa tilassa tarpeet voivat muuttua ajan myötä.

Jos paino muuttuu merkittävästi, annos tulee tarkistaa.

Älä vaihda valmistetta ilman lääkärin ohjeistusta, sillä biologinen hyötyosuus voi vaihdella eri merkkien välillä, ja TSH-arvo tulee tarkistaa 6-8 viikon kuluttua vaihdosta.

Levotyroksiini on vasta-aiheinen hoitamattomassa lisämunuaisen vajaatoiminnassa (Addisonin tauti) ja potilailla, joilla on tyreotoksikoosi.

Sitä ei saa käyttää painonpudotukseen, jos kilpirauhasen toiminta on normaali. Yliherkkyys levotyroksiinille tai jollekin apuaineelle on vasta-aihe.

Akuutti sydäninfarkti, akuutti sydänlihastulehdus ja pankardiitti ovat suhteellisia vasta-aiheita, ja hoito tulee aloittaa äärimmäisen varovaisesti potilailla, joilla on vaikea sydänsairaus.

Hoitamaton hypofyysin vajaatoiminta (hypopituitarismi) on myös vasta-aihe.

Lisämunuaisen vajaatoiminta on hoidettava asianmukaisesti ennen levotyroksiinihoidon aloittamista, jotta vältetään Addisonin kriisin riski.

Raskauden aikana levotyroksiini on turvallinen ja välttämätön hypotyreoosia sairastaville, mutta annosta on usein nostettava.