Naprokseenin annostus: oikea annos eri tilanteissa

Naprokseenin tavallinen annos aikuisille on 250-500 mg kahdesti vuorokaudessa, esimerkiksi aamuin ja illoin. Pitkäaikaisessa käytössä ylläpitoannos on enintään noin 1 000 mg vuorokaudessa.

Suomessa myytäviä naprokseenivalmisteita ovat muun muassa Pronaxen ja useat rinnakkaisvalmisteet, ja tabletteja on saatavana 250 mg:n ja 500 mg:n vahvuuksina.

Annoksen suuruus riippuu hoidettavasta vaivasta:

• lievään tai kohtalaiseen kipuun riittää usein 250 mg kerrallaan
• tulehduksellisissa tiloissa, kuten nivelreumassa, käytetään yleensä säännöllistä annostusta 500 mg kahdesti vuorokaudessa
• akuuteissa kiputiloissa lääkäri voi ohjeistaa suuremman aloitusannoksen ensimmäisenä hoitopäivänä.

Naprokseenin vaikutus alkaa yleensä noin tunnin kuluessa, ja yksi annos vaikuttaa pitkään, tyypillisesti 8-12 tuntia.

Tämän vuoksi kahdesti vuorokaudessa tapahtuva annostelu riittää useimmille, eikä lääkettä tarvitse ottaa yhtä tiheästi kuin esimerkiksi ibuprofeenia (Burana).

Keskeinen periaate on sama kuin kaikilla tulehduskipulääkkeillä: käytä pienintä tehoavaa annosta mahdollisimman lyhyen aikaa.

Suurempi annos ei aina tarkoita parempaa kivunlievitystä, mutta se lisää haittavaikutusten, erityisesti maha-suolikanavan ärsytyksen ja verenvuodon, riskiä.

Reseptillä määrätyt naprokseenivalmisteet kuuluvat yleensä Kela-korvauksen piiriin.

Naprokseeni 250 mg on Suomessa pieninä pakkauksina itsehoitolääke, eli sitä saa apteekista ilman reseptiä esimerkiksi Pronaxen 250 mg -valmisteena.

Suuremmat vahvuudet ja pakkauskoot ovat reseptilääkkeitä.

Itsehoidossa annostus on pakkausselosteen mukaan tyypillisesti seuraava:

• aloitusannos 250-500 mg (1-2 tablettia)
• tarvittaessa 250 mg lisää 6-8 tunnin välein
• vuorokausiannos enintään 1 000 mg ilman lääkärin ohjetta.

Tarkista annostus aina oman valmisteesi pakkausselosteesta, sillä ohjeet voivat vaihdella valmisteittain.

Apteekin henkilökunta neuvoo tarvittaessa sopivan annoksen ja tarkistaa, sopiiko naprokseeni muuhun lääkitykseesi.

Itsehoidossa naprokseenia tulee käyttää vain tilapäisesti: kivun hoidossa enintään noin viikon ajan ja kuumeen hoidossa enintään kolme vuorokautta.

Jos oireet jatkuvat tätä pidempään, pahenevat tai uusiutuvat toistuvasti, syy on selvitettävä lääkärin vastaanotolla.

Pitkittynyt kipu ei ole itsehoitolääkkeen käyttöaihe, vaan oire, joka vaatii diagnoosin.

Itsehoitolääkkeenäkin naprokseeni on sama lääkeaine kuin reseptivalmisteissa, joten samat varotoimet, yhteisvaikutukset ja haittavaikutukset koskevat myös ilman reseptiä ostettua valmistetta.

Älä käytä itsehoitonaprokseenia lainkaan, jos sinulla on aiemmin todettu mahahaava, vaikea munuaisten vajaatoiminta tai yliherkkyys tulehduskipulääkkeille.

Naprokseenin annostus vaihtelee jonkin verran käyttöaiheen mukaan. Seuraavat annokset ovat tavanomaisia aikuisilla; noudata aina ensisijaisesti lääkärisi ohjetta tai pakkausselostetta.

Kuukautiskivut: aloitusannos 500 mg heti oireiden alkaessa, minkä jälkeen 250 mg 6-8 tunnin välein tarpeen mukaan.

Hoito kannattaa aloittaa heti kipujen alkaessa, sillä varhainen aloitus parantaa tehoa.

Migreenikohtaus: 500 mg kohtauksen ensioireisiin. Naprokseenia käytetään migreenin hoidossa myös yhdessä triptaanien kanssa lääkärin ohjeen mukaan.

Kihtikohtaus: lääkäri määrää annoksen yksilöllisesti; tavallinen ohje on suurempi aloitusannos (esimerkiksi 750 mg) ja sen jälkeen 250 mg noin 8 tunnin välein, kunnes kohtaus rauhoittuu.

Kihdin hoito kannattaa aina suunnitella lääkärin kanssa.

Nivelrikko ja nivelreuma: säännöllinen annostus 250-500 mg kahdesti vuorokaudessa.

Pitkäaikaisessa käytössä lääkäri arvioi hoidon hyödyt ja haitat säännöllisesti sekä harkitsee mahansuojalääkityksen tarpeen.

Selkäkipu ja lihasperäiset kivut: 250-500 mg kahdesti vuorokaudessa lyhyenä, muutaman päivän kuurina. Tulehduskipulääke on tällöin vain osa hoitoa, jonka tärkein osa on liikkeellä pysyminen.

Kivun hoitoa Suomessa ohjaavat Käypä hoito -suositukset, joissa korostetaan lääkkeettömien keinojen ja mahdollisimman lyhyiden kipulääkekuurien merkitystä.

Iäkkäillä naprokseenin haittavaikutusten riski on selvästi suurempi kuin nuoremmilla aikuisilla.

Maha-suolikanavan verenvuodon, munuaishaittojen ja sydänhaittojen vaara kasvaa iän myötä, ja moni iäkäs käyttää lisäksi lääkkeitä, jotka voimistavat näitä riskejä.

• pienintä mahdollista annosta, usein 250 mg kerrallaan
• mahdollisimman lyhyttä hoitoaikaa
• lääkärin arviota ennen säännöllistä käyttöä
• tarvittaessa mahansuojalääkettä (PPI) kuurin ajaksi.

Munuaisten vajaatoiminta on erityinen varoaihe. Naprokseeni poistuu elimistöstä pääosin munuaisten kautta, ja lisäksi se voi heikentää munuaisten verenkiertoa.

Lievässä vajaatoiminnassa lääkäri voi sallia pienennetyn annoksen lyhytaikaisesti, mutta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa naprokseenia ei tule käyttää lainkaan.

Munuaisten toiminta heikkenee iän myötä myös ilman todettua sairautta, joten iäkkään normaaleiltakin näyttävät arvot voivat tarkoittaa heikentynyttä lääkkeen poistumista.

Jos käytät verenpainelääkkeitä ja nesteenpoistolääkettä, keskustele lääkärin kanssa ennen naprokseenin käyttöä - tämä yhdistelmä kuormittaa munuaisia erityisen paljon.

Myös maksan vaikea vajaatoiminta, hoitamaton sydämen vajaatoiminta ja aiempi maha-suolikanavan verenvuoto ovat tiloja, joissa annostus ja koko lääkevalinta on syytä jättää lääkärin arvioitavaksi.

Oikea ottotapa vähentää haittavaikutuksia ja parantaa hoidon tehoa. Keskeiset ohjeet ovat yksinkertaisia:

• ota tabletti ruokailun yhteydessä tai heti aterian jälkeen - tämä vähentää mahaärsytystä
• juo tabletin kanssa runsaasti vettä, vähintään lasillinen
• ota annokset mahdollisimman tasaisin välein, esimerkiksi aamiaisen ja illallisen yhteydessä
• jos valmisteesi on enterotabletti, niele se kokonaisena murskaamatta ja pureskelematta.

Säännöllisessä käytössä, esimerkiksi nivelrikon hoidossa, lääke kannattaa ottaa samoihin aikoihin joka päivä.

Tarvittaessa otettavassa käytössä, kuten kuukautiskivuissa tai migreenissä, lääke tehoaa parhaiten, kun se otetaan heti oireiden alkaessa eikä vasta kivun voimistuttua.

Huolehdi riittävästä nesteytyksestä kuurin aikana, erityisesti helteellä, kuumeessa tai ripulitaudin yhteydessä, sillä kuivuminen lisää munuaishaittojen riskiä.

Naprokseenin teho tulehdukseen kehittyy täysimääräiseksi vasta muutaman päivän säännöllisen käytön jälkeen.

Jos hoidat tulehduksellista vaivaa, älä siis arvioi lääkkeen tehoa ensimmäisen tabletin perusteella. Pelkkään kipuun vaikutus tuntuu kuitenkin yleensä jo noin tunnin kuluessa.

Säilytä lääke huoneenlämmössä ja tarkista pakkauksesta viimeinen käyttöpäivä. Vanhentuneet tai tarpeettomiksi jääneet lääkkeet palautetaan apteekkiin, ei sekajätteeseen.

Unohtunut annos: ota unohtunut tabletti heti, kun muistat asian. Jos seuraavan annoksen ajankohta on jo lähellä, jätä unohtunut annos väliin ja jatka normaalin aikataulun mukaan.

Älä koskaan ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtunutta tablettia - naprokseenin pitkän vaikutusajan ansiosta yksittäisen annoksen unohtuminen ei yleensä heikennä hoitoa merkittävästi.

Älä yhdistä naprokseenia muihin tulehduskipulääkkeisiin. Naprokseenin kanssa ei tule käyttää samanaikaisesti esimerkiksi:

• ibuprofeenia (Burana)
• ketoprofeenia
• asetyylisalisyylihappoa kipulääkeannoksina
• muita naprokseenivalmisteita.

Kahden tulehduskipulääkkeen yhdistäminen ei paranna kivunlievitystä, mutta moninkertaistaa maha-suolikanavan haittojen riskin.

Sen sijaan parasetamoli (Panadol, Para-Tabs) sopii useimmille yhdistettäväksi naprokseeniin, koska sen vaikutusmekanismi on erilainen.

Yhdistelmä voi olla hyödyllinen lyhytaikaisesti voimakkaassa kivussa.

Kerro lääkärille tai apteekissa, jos käytät verenohennuslääkkeitä, verenpainelääkkeitä, nesteenpoistolääkkeitä, kortisonia, SSRI-masennuslääkkeitä, litiumia tai metotreksaattia - näillä kaikilla on yhteisvaikutuksia naprokseenin kanssa.

Pieni sydänaspiriiniannos (asetyylisalisyylihappo 100 mg) ei sinänsä estä naprokseenin käyttöä, mutta yhdistelmä lisää verenvuotoriskiä, joten siitä on hyvä keskustella lääkärin kanssa.