Abasaglar

Abasaglar on pitkävaikutteinen insuliiniglargiinikynä, joka on biosimilaari alkuperäisvalmisteelle Lantus.

Se on tarkoitettu tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen hoitoon aikuisilla ja yli 2-vuotiailla lapsilla, kun tarvitaan perusinsuliinihoitoa verensokerin säätelyyn.

Insuliiniglargiiini on pitkävaikutteinen insuliinianalogi, joka pistoksen jälkeen muodostaa ihonalaiseen kudokseen mikropresipitaatteja.

Näistä insuliini vapautuu hitaasti ja tasaisesti, jolloin vaikutusaika on jopa 24 tuntia ilman selvää huippuvaikutusta. Tämä jäljittelee terveen haiman peruserittämää insuliinia.

Käypä hoito -suosituksen mukaan perusinsuliinihoito on olennainen osa tyypin 1 diabeteksen hoitoa ja käyttökelpoinen vaihtoehto tyypin 2 diabeteksessa, kun suun kautta otettavat lääkkeet eivät yksinään riitä saavuttamaan hoitotavoitteita.

Fimea on hyväksynyt Abasaglarin biosimilaariksi, mikä tarkoittaa sen olevan laadultaan, teholtaan ja turvallisuudeltaan vertailukelpoinen Lantus-viitevalmisteeseen.

Abasaglar pistetään ihon alle vatsan, reiden tai olkavarren alueelle kerran vuorokaudessa, aina samaan aikaan päivästä. Pistoskohta vaihdetaan säännöllisesti lipodystrofioiden ehkäisemiseksi.

Lääkettä ei saa antaa laskimonsisäisesti eikä lihakseen. Esitäytetty KwikPen-kynä valmistellaan pakkausselosteen ohjeen mukaan ennen ensimmäistä käyttökertaa.

Avattua kynää säilytetään huoneenlämmössä enintään 28 vuorokautta. Annos säädetään yksilöllisesti verensokerimittausten perusteella.

Annos säädetään yksilöllisesti lääkärin ohjeen mukaan tavoitellen paastoverensokeripitoisuutta 4–7 mmol/l.

Tyypin 2 diabeteksessa aloitusannos on tavallisesti 10 yksikköä vuorokaudessa, ja annosta titrataan 2–4 yksikön portain muutaman päivän välein.

Tyypin 1 diabeteksessa perusinsuliinin tarve kattaa noin 40–50 % kokonaisinsuliiniannoksesta. Iäkkäillä potilailla progressiivinen munuaisten vajaatoiminta voi vähentää insuliinitarvetta.

Hyvin yleiset (yli 1/10): hypoglykemia (matala verensokeri). Yleiset (1/10–1/100): pistoskohdan reaktiot (punoitus, turvotus, kutina), lipodystrofia pistoskohdassa.

Melko harvinaiset (1/100–1/1 000): allerginen ihottuma, näköhäiriöt (ohimenevä taittovirhe hoidon alussa), turvotukset. Harvinaiset (alle 1/1 000): anafylaksia, lihasarkuus.

Hypoglykemia on tavallisin ja merkittävin haittavaikutus. Oireita ovat vapina, hikoilu, sydämentykytys, nälän tunne, päänsärky ja keskittymiskyvyn heikkeneminen.

Hypoglykemiariskiin tulee varautua erityisesti annoksen muutosten, ruokailumuutosten ja liikunnan yhteydessä.

Potilaiden tulee tunnistaa hypoglykemian oireet ja pitää nopeita hiilihydraatteja saatavilla. Insuliinihoitoon siirtyminen toisesta perusinsuliinista voi edellyttää annoksen uudelleensäätöä.

Akuutti sairaus, stressi ja tietyt lääkkeet (beetasalpaajat, kortikosteroidit) voivat muuttaa insuliinitarvetta. Beetasalpaajat voivat peittää hypoglykemian oireita.

Abasaglar on vasta-aiheinen yliherkkyydessä insuliiniglarginiille tai apuaineille. Lääkettä ei saa antaa laskimonsisäisesti. Hypoglykemian hoitoon lääkettä ei tule käyttää.

Diabeettisen ketoasidoosin hoitoon tarvitaan nopeavaikutteista insuliinia, ei pitkävaikutteista insuliiniglargiiinia yksinään.