Adenuric

Adenuric sisältää febuksostaattia, joka on ei-puriinirakenteinen selektiivinen ksantiinioksidaasin estäjä. Sitä käytetään pitkäaikaiseen hyperurikemian hoitoon potilailla, joilla on kihti.

Hyperurikemia tarkoittaa kohonneita virtsahappotasoja veressä, mikä johtaa uraattikiteiden kertymiseen niveliin ja ympäröiviin kudoksiin, aiheuttaen kihtiin tyypillisiä kivuliaita tulehduskohtauksia.

Febuksostaatti estää ksantiinioksidaasi-nimistä entsyymiä, joka vastaa hypoksantiinin muuntamisesta ksantiiniksi ja ksantiinin muuntamisesta virtsahapoksi.

Estämällä tämän puriinimetabolian viimeisen vaiheen febuksostaatti vähentää virtsahapon tuotantoa, alentaen vähitellen seerumin uraattitasoja alle kyllästymispisteen, jossa kiteiden muodostuminen tapahtuu.

Ajan myötä tämä edistää olemassa olevien uraattikertymien liukenemista.

Adenuric on yleensä määrätty, kun allopurinoli on vasta-aiheinen, huonosti siedetty tai se ei ole alentanut virtsahappotasoja tavoitteeseen.

Sen etuna on, ettei annosta tarvitse säätää potilailla, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta, toisin kuin allopurinolin, jonka annostusta on ehkä säädettävä tarkasti tässä potilasryhmässä.

Fimea suosittaa febuksostaattia vaihtoehtona, kun allopurinoli ei sovi tai ole riittävän tehokas.

Ota yksi Adenuric-tabletti kerran vuorokaudessa, ruokailusta riippumatta. Niele tabletti kokonaisena veden kera.

Hoito aloitetaan yleensä pienemmällä annoksella ja sitä nostetaan, jos seerumin virtsahappotavoitetasoa ei saavuteta kahden tai neljän viikon kuluttua.

Jatka Adenuricin käyttöä, vaikka tuntisit olosi hyväksi, sillä se on pitkäaikainen ennaltaehkäisevä hoito. Hoidon lopettaminen voi aiheuttaa virtsahappotasojen nousua ja kihtikohtausten uusiutumista.

Lääkäri voi myös määrätä tulehduskipulääkkeen tai kolkisiinin ensimmäisten hoitokuukausien aikana kihtikohtausten riskin vähentämiseksi.

Juo riittävästi nestettä hoidon aikana, vähintään 2 litraa päivässä.

Suositeltu aloitusannos on 80 mg kerran vuorokaudessa.

Jos seerumin virtsahappotaso pysyy yli 6 mg/dl (357 mikromol/l) kahden tai neljän viikon kuluttua, annos voidaan nostaa 120 mg:aan kerran vuorokaudessa.

Annoksen säätöä ei tarvita potilailla, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (GFR 30-89 ml/min).

Adenuricia ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR alle 30 ml/min), eikä sitä suositella tässä ryhmässä.

Lievässä tai kohtalaisessa maksan vajaatoiminnassa 80 mg annos on yleensä turvallinen. Iäkkäille potilaille annoksen säätöä ei tarvita.

Seerumin virtsahappotasoa on seurattava säännöllisesti hoidon aikana.

Yleisiä haittavaikutuksia (esiintyy 1-10 potilaalla sadasta) ovat kihtikohtaukset (erityisesti hoidon alussa), päänsärky, ripuli, pahoinvointi, poikkeavat maksa-arvot ja ihottuma.

Melko harvinaisia (esiintyy 1-10 potilaalla tuhannesta) ovat nivelkipu, huimaus, tuntohäiriöt, väsymys, vatsakipu, dyspepsia, ruokahalun heikkeneminen, painonnousu, kohonnut kreatiinifosfokinaasi ja hematuria.

Harvinaisia (esiintyy 1-10 potilaalla kymmenestä tuhannesta) ovat hepatiitti, vakavat ihoreaktiot (Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi), anafylaktiset reaktiot, pansytopenia ja rabdomyolyysi.

Kihtikohtaukset hoidon alkuvaiheessa ovat yleisiä, eivätkä ne viittaa hoidon epäonnistumiseen, vaan ovat merkki lääkkeen tehosta.

Älä aloita Adenuricin käyttöä akuutin kihtikohtauksen aikana; odota, kunnes akuutti kohtaus on laantunut. Maksa-arvoja on seurattava ennen hoitoa ja säännöllisesti hoidon aikana.

Lopeta käyttö välittömästi, jos ilmenee merkkejä vakavista ihoreaktioista tai yliherkkyydestä. Käytä varoen potilailla, joilla on iskeeminen sydänsairaus tai kongestiivinen sydämen vajaatoiminta.

CARES-tutkimus herätti huolta sydän- ja verisuonikuolleisuudesta verrattuna allopurinoliin potilailla, joilla oli aiemmin ollut sydän- ja verisuonitapahtumia.

Keskustele yksilöllisestä riskistä lääkärin kanssa. Adenuricia ei ole tarkoitettu oireettoman hyperurikemian hoitoon.

Adenuric on vasta-aiheinen potilailla, joilla on yliherkkyys febuksostaatille tai jollekin apuaineelle.

Sitä ei pidä käyttää samanaikaisesti merkaptopuriinin tai atsatiopriinin kanssa, sillä febuksostaatti voi estää näiden lääkkeiden metaboliaa ja johtaa hengenvaarallisiin toksisuuksiin.

Myös teofylliinin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista. Sitä ei suositella käytettäväksi potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta tai vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on ollut merkittäviä sydän- ja verisuonitapahtumia, kuten sydänkohtaus tai aivohalvaus.