Zyloric

Zyloric sisältää allopurinolia, joka on ksantiinioksidaasin estäjä.

Sitä käytetään alentamaan seerumin virtsahappotasoja kihdissä, virtsahapponefropatiassa ja tietyissä uraatin ylituotantoon liittyvissä tiloissa.

Allopurinoli ja sen aktiivinen metaboliitti oksipurinoli estävät ksantiinioksidaasia, entsyymiä, joka muuntaa hypoksantiinin ksantiiniksi ja ksantiinin virtsahapoksi.

Estämällä tämän viimeisen vaiheen allopurinoli vähentää virtsahapon tuotantoa ja alentaa seerumin ja virtsan uraattipitoisuuksia.

Zyloric on tarkoitettu pitkäaikaiseen kihdin hoitoon ja virtsahappokivien ehkäisyyn.

Se on ennaltaehkäisevä lääke, joka otetaan päivittäin kihtikohtalausten ehkäisemiseksi, ei akuutin kihtikohtalauksen hoitoon.

Allopurinolihoito aloitetaan, kun akuutti kihtikohtaus on rauhoittunut, ja sitä jatketaan toistaiseksi uusien kohtalausten ehkäisemiseksi ja nivelissä ja pehmytkudoksissa olevien uraattikidekertymien liuottamiseksi.

Se ei hoida akuutteja kihtikohtauksia, itse asiassa allopurinolin aloittaminen akuutin kohtauksen aikana voi pitkittää tai pahentaa oireita.

Kihtikohtauksen esto kolkisiinilla tai tulehduskipulääkkeellä on suositeltavaa allopurinolihoidon ensimmäisten kolmesta kuuteen kuukauteen, sillä uraattikertymien mobilisoituminen voi tilapäisesti laukaista kohtauksia.

Tavoitteena on pitää seerumin uraattitaso alle 360 mikromol/l (tai alle 300 mikromol/l vaikeassa toofisessa kihdissä).

Ota Zyloric-tabletti kokonaisen vesilasin kanssa ruoan jälkeen minimoidaksesi ruoansulatuskanavan ärsytyksen.

Riittävä nesteen saanti (vähintään kaksi litraa päivässä) auttaa estämään uraattikiteiden kertymistä virtsateihin ja edistää virtsahapon poistumista.

Zyloric-hoito aloitetaan pienellä annoksella ja sitä nostetaan asteittain kihtikohtauksen laukaisemisen riskin vähentämiseksi.

Lääkäri tarkistaa uraattitasot kahden tai neljän viikon välein ja säätää annosta, kunnes tavoitetaso on saavutettu.

Jatka Zyloricin ottamista joka päivä, vaikka sinulla ei olisikaan oireita. Hoidon lopettaminen antaa virtsahapon nousta uudelleen ja kihtikohtaukset uusiutuvat.

Jos olet jo ottanut allopurinolia kohtauksen sattuessa, jatka sitä. Älä aloita allopurinolia ensimmäistä kertaa akuutin kohtauksen aikana, sillä tämä voi pahentaa ja pitkittää kohtausta.

Jos unohdat annoksen, ota seuraava annos tavalliseen aikaan; älä koskaan ota kaksinkertaista annosta.

Aikuisille Zyloric-hoito aloitetaan yleensä 100 mg:lla kerran päivässä.

Annosta nostetaan 100 mg:n lisäyksin 2-4 viikon välein, kunnes tavoiteltu seerumin virtsahappotaso (alle 360 mikromol/l tai alle 300 mikromol/l vaikeassa toofisessa kihdissä) on saavutettu.

Tavallinen ylläpitoannos on 200-300 mg päivässä lievässä kihdissä, ja jopa 600-900 mg päivässä vaikeassa toofisessa kihdissä. Maksimivuorokausiannos on 900 mg.

Munuaisten vajaatoiminnassa aloitusannosta pienennetään ja annosta nostetaan hitaasti. Jos eGFR on 20-60 ml/min, maksimi on tyypillisesti 200-300 mg/päivä vasteesta riippuen.

Jos eGFR on alle 20 ml/min, maksimi on 100-200 mg/päivä; erikoislääkärin valvonta on suositeltavaa.

Esimerkiksi GFR 10-20 ml/min vastaa enintään 100 mg päivässä, ja GFR alle 10 ml/min vastaa 100 mg joka toinen päivä tai tarpeen mukaan.

Lapsille annos on 10-20 mg/kg/päivä sekundaarisen hyperurikemian (esim. tuumorilyysioireyhtymän) hoitoon. Säännölliset virtsahappo-, munuais- ja maksa-arvojen tarkistukset ovat tarpeen hoidon aikana.

Zyloric on yleensä hyvin siedetty, mutta kuten kaikki lääkkeet, se voi aiheuttaa haittavaikutuksia.

Yleisiä haittavaikutuksia (esiintyy enintään 1 potilaalla 10:stä) ovat kihtikohtaus hoidon alussa (estettävissä kolkisiinilla tai tulehduskipulääkkeillä) ja ihottuma.

Jos ihottumaa ilmenee, ota välittömästi yhteys lääkäriin, sillä se voi vaatia lääkityksen keskeyttämisen.

Melko harvinaisia haittavaikutuksia (esiintyy enintään 1 potilaalla 100:sta) ovat pahoinvointi, oksentelu tai ripuli, kohonneet maksaentsyymit ja päänsärky.

Harvinaisia haittavaikutuksia (esiintyy enintään 1 potilaalla 1 000:sta) ovat hepatiitti, verenkuvamuutokset (leukopenia, trombosytopenia) ja munuaisten vajaatoiminta.

Hyvin harvinaisia haittavaikutuksia (esiintyy harvemmin kuin 1 potilaalla 10 000:sta) ovat vakavat ihoreaktiot, kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä (SJS) ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN), erityisesti potilailla, joilla on Han-kiinalainen, thaimaalainen tai korealainen tausta ja jotka kantavat HLA-B*5801-alleelia.

Muita hyvin harvinaisia haittavaikutuksia ovat lääkereaktio eosinofilian ja systeemisten oireiden kanssa (DRESS-oireyhtymä).

Lopeta allopurinolin käyttö välittömästi ja hakeudu lääkärin apuun, jos sinulle kehittyy laaja-alainen ihottuma, rakkuloita, suun haavaumia tai kuumetta.

Lopeta allopurinolin käyttö välittömästi, jos sinulle kehittyy minkäänlaista ihottumaa, ja hakeudu lääkärin arvioon. Vakavat ihoreaktiot (SJS, TEN) ovat harvinaisia, mutta hengenvaarallisia.

HLA-B*5801-seulontaa suositellaan ennen allopurinolin aloittamista potilaille, joilla on kaakkoisaasialainen, Han-kiinalainen tai korealainen etninen tausta, sillä tämä alleeli lisää merkittävästi riskiä.

Allopurinolin aloittaminen mobilisoi uraattikiteitä, mikä laukaisee kihtikohtauksia.

Profylaktista kolkisiinia (0,5 mg kerran tai kahdesti päivässä) tai matala-annoksista tulehduskipulääkettä tulee määrätä samanaikaisesti ensimmäisten kolmesta kuuteen kuukauteen.

Munuaisten toimintaa ja elektrolyyttejä tulee seurata säännöllisesti. Aloita pienellä annoksella, nosta annosta hitaasti ja pienennä annosta munuaisten vajaatoiminnassa.

Allopurinoli lisää atsatiopriinin ja 6-merkaptopuriinin toksisuutta estämällä niiden aineenvaihduntaa. Näiden lääkkeiden annoksia on pienennettävä 75 %, jos allopurinolia määrätään samanaikaisesti.

Fimea korostaa, että ihottuman ilmaantuessa terapia on keskeytettävä välittömästi.

Älä käytä Zyloricia, jos sinulla on tiedossa yliherkkyys allopurinolille tai jollekin muulle valmisteen aineosalle.

Älä aloita Zyloricia akuutin kihtikohtauksen aikana; odota, kunnes kohtaus on täysin rauhoittunut.

Jos sinulla on todettu HLA-B*5801-alleeli, on vakavien ihoreaktioiden riski suurempi, ja allopurinolin käyttö on vasta-aiheinen.

Älä käytä samanaikaisesti atsatiopriinia tai 6-merkaptopuriinia täydellä annoksella ilman asianmukaista annoksen pienentämistä.

Vakava munuaisten vajaatoiminta on merkittävä rajoitus, sillä allopurinolin aktiivinen metaboliitti oksipurinoli kertyy elimistöön, mikä lisää vakavien haittavaikutusten riskiä.

Tässä tilanteessa annosta on pienennettävä merkittävästi tai harkittava vaihtoehtoista hoitoa.

Raskauden ja imetyksen aikana allopurinolin käyttö ei ole suositeltavaa riittämättömien turvallisuustietojen vuoksi.

Tiatsididiureetit ja ampisilliini lisäävät yliherkkyysreaktioiden riskiä samanaikaisessa käytössä, ja nämä yhdistelmät vaativat erityistä seurantaa.