Furosemid

Furosemidi on voimakas loop-diureetti eli nesteenpoistolääke, joka vaikuttaa munuaisten Henlen lingon nousevassa osassa.

Se estää natriumin, kaliumin ja kloridin takaisinimeytymistä, mikä johtaa tehokkaaseen nesteen ja suolojen eritykseen virtsaan. Furosemidi on yksi käytetyimmistä diureeteista Suomessa.

Furosemidia käytetään turvotustilojen hoitoon sydämen vajaatoiminnassa, maksakirroosissa ja nefroottisessa oireyhtymässä sekä akuutin ja kroonisen munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä.

Sitä voidaan käyttää myös korkean verenpaineen hoitoon silloin, kun tiatsiididiureetit eivät riitä.

Käypä hoito -suosituksen mukaan furosemidi on keskeinen lääke sydämen vajaatoiminnan nesteenpoistohoidossa.

Duodecimin Lääkärikirjassa korostetaan furosemidin nopeaa vaikutusta – suun kautta otettuna diureettinen vaikutus alkaa noin 30 minuutissa ja kestää 4–6 tuntia.

Fimean mukaan furosemidin teho turvotustiloissa on vakiintunut ja hyvin dokumentoitu.

Ota tabletti suun kautta aamuisin tai aamupäivisin veden kera. Iltainen ottaminen ei ole suositeltavaa, koska lisääntynyt virtsaaminen häiritsee yöunta.

Lääke voidaan ottaa ruokailun yhteydessä tai ilman. Annosta säädetään nestetasapainon, painon ja kliinisen vasteen mukaan. Seuraa painoasi päivittäin nestekertymisen arvioimiseksi.

Juo riittävästi nestettä kuivumisen ehkäisemiseksi, mutta noudata lääkärin mahdollisesti antamaa nesterajoitusta.

Turvotustiloissa aloitusannos on tavallisesti 20–80 mg vuorokaudessa. Annosta voidaan nostaa 20–40 mg:n portain tarpeen mukaan, enintään 600 mg vuorokaudessa vaikeissa tapauksissa.

Verenpaineen hoidossa 20–40 mg vuorokaudessa. Annos jaetaan tarvittaessa kahteen ottokertaan. Munuaisten vajaatoiminnassa tarvitaan usein tavanomaista suurempia annoksia.

Iäkkäillä aloitetaan pienimmällä tehokkaalla annoksella.

Yleiset (1/10–1/100): hypokalemia, hyponatremia, hypovolemia, kuivuminen, metabolinen alkaloosi, hyperurikemia, verenpaineen lasku, huimaus.

Melko harvinaiset (1/100–1/1 000): hypomagnesemia, hypokalsemia, glukoositoleranssin heikkeneminen, pahoinvointi, valoyliherkkyys, kuulon heikkeneminen (suurilla annoksilla).

Harvinaiset (alle 1/1 000): pankreatiitti, agranulosytoosi, aplastinen anemia, tinnitus.

Elektrolyyttihäiriöt ovat kliinisesti merkittävimpiä haittavaikutuksia ja edellyttävät säännöllistä laboratorioseurantaa.

Elektrolyyttitasapainoa (erityisesti kalium, natrium, magnesium) tulee seurata säännöllisesti verikokein. Hypokalemia lisää digitalis-glykosidin toksisuutta ja voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä.

Kaliumlisä tai kaliumia säästävä diureetti voi olla tarpeen. Kuivumisvaara on todellinen erityisesti iäkkäillä ja helteellä. Furosemidi voi pahentaa diabeteksen sokeritasapainoa ja kihdin oireita.

Lääke voi lisätä ototoksisuusriskiä aminoglykosidiantibioottien kanssa.

Furosemidi on vasta-aiheinen anuria- ja oliguriatilassa, joka ei reagoi furosemidiin, vaikeassa hypokalemiassa, vaikeassa hyponatremiassa, hypovolemiassa tai kuivumisessa, yliherkkyydessä furosemidille tai sulfonamideille sekä maksakoomassa.

Raskauden aikana käyttöä tulee harkita tarkoin ja vain ehdottoman tarpeen vaatiessa.