Valsartan

Valsartaani on angiotensiini II -reseptorinsalpaaja (ARB), jota käytetään korkean verenpaineen (hypertension), sydämen vajaatoiminnan ja sydäninfarktin jälkeisen tilan hoitoon.

Se estää angiotensiini II:n sitoutumisen AT1-reseptoriin verisuonten sileissä lihaksissa ja lisämunuaisissa.

Angiotensiini II on voimakas verisuonia supistava hormoni, joka myös stimuloi aldosteronin eritystä johtaen natriumin ja veden kertymiseen.

Estämällä sen vaikutuksen valsartaani laajentaa verisuonia, vähentää perifeeristä vastusta, laskee verenpainetta ja vähentää sydämen työmäärää.

Valsartaani on yleisesti hyvin siedetty, eikä se aiheuta kuivaa yskää, joka on tyypillinen haittavaikutus ACE-estäjille.

Tämä tekee valsartaanista arvokkaan vaihtoehdon potilaille, jotka eivät siedä ACE-estäjiä yskän tai angioedeeman vuoksi.

Valsartaanilla on vakiintunut turvallisuusprofiili pitkässä kliinisessä käytössä, ja se voi myös hidastaa munuaisten toiminnan heikkenemistä ja vähentää proteinurian määrää tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla, joilla on munuaissairaus.

Ota valsartaanitabletti suun kautta kerran tai kahdesti vuorokaudessa veden kera.

Lääke voidaan ottaa ruokailusta riippumatta, mutta on tärkeää ottaa se samaan aikaan joka päivä tasaisen lääkeainepitoisuuden varmistamiseksi.

Älä lopeta valsartaanin käyttöä äkillisesti keskustelematta lääkärin kanssa, sillä äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa verenpaineen nousun.

Jos unohdat annoksen, ota se heti kun muistat, ellei ole jo melkein seuraavan annoksen aika. Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtuneen annoksen.

Verenpaineen hoitovaste ilmaantuu yleensä 2-4 viikon kuluessa hoidon aloittamisesta, ja täysi teho saavutetaan noin kuukaudessa. Seuraa verenpainetta säännöllisesti kotimittauksilla.

Verenpaineen hoitoon tavallinen aloitusannos on 80 mg kerran vuorokaudessa, ja annosta voidaan nostaa 160 mg:aan ja tarvittaessa jopa 320 mg:aan kerran vuorokaudessa verenpainevasteen mukaan.

Sydämen vajaatoiminnassa aloitusannos on 40 mg kahdesti vuorokaudessa, ja annosta suurennetaan asteittain enintään 160 mg:aan kahdesti vuorokaudessa siedettävyyden mukaan.

Sydäninfarktin jälkeen hoito voidaan aloittaa jo 12 tunnin kuluttua tapahtumasta annoksella 20 mg kahdesti vuorokaudessa, ja annosta suurennetaan viikkojen kuluessa enintään 160 mg:aan kahdesti vuorokaudessa.

Annoksen pienentäminen on tarpeen potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 10 ml/min).

Lievässä tai kohtalaisessa maksan vajaatoiminnassa päivittäinen enimmäisannos ei saa ylittää 80 mg. Iäkkäät potilaat eivät yleensä tarvitse erityistä annoksen muuttamista.

Valsartaani on yleisesti hyvin siedetty.

Yleisiä haittavaikutuksia (1/10-1/100) ovat huimaus, asentohypotensio (verenpaineen lasku pystyyn noustessa), hyperkalemia (kohonnut kaliumtaso veressä) ja munuaistoiminnan heikkeneminen.

Melko harvinaisia haittavaikutuksia (1/100-1/1 000) ovat väsymys, päänsärky, vatsakipu, yskä (harvemmin kuin ACE-estäjillä), pahoinvointi, ripuli, lihaskipu, selkäkipu, heitehuimaus ja seerumin kreatiniinitason nousu.

Harvinaisia haittavaikutuksia (alle 1/1 000) ovat angioedeema (kasvojen, huulten, kielen tai nielun turvotus), ihottuma, kutina, vaskuliitti, trombosytopenia (verihiutaleiden vähyys), maksan toimintahäiriöt ja maksa-arvojen nousu.

Jos sinulla ilmenee kasvojen tai kaulan turvotusta, vaikeaa huimausta tai merkittävää virtsanerityksen vähenemistä, ota välittömästi yhteyttä lääkäriin.

Munuaisten toimintaa ja seerumin kaliumtasoa tulee seurata säännöllisesti, erityisesti potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta, munuaisvaltimon ahtauma tai jotka käyttävät kaliumia säästäviä diureetteja, kaliumlisäravinteita tai muita kaliumtasoa nostavia lääkkeitä.

Potilailla, joilla on vaikea natriumin tai tilavuuden puutos, tämä on korjattava ennen valsartaanihoidon aloittamista, tai hoito on aloitettava pienemmällä annoksella tiiviissä seurannassa.

Vältä valsartaanin käyttöä aliskireenin kanssa potilailla, joilla on diabetes tai kohtalainen tai vaikea munuaisten vajaatoiminta. Käytä varoen potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta.

Kaksoisestolääkitystä ACE-estäjillä ja aliskireenillä tulee välttää. Fimea suosittelee säännöllistä seurantaa.

Valsartaani on vasta-aiheinen raskauden aikana, erityisesti toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana, sillä se voi aiheuttaa sikiövaurioita, kuten munuaisten vajaatoimintaa ja kuoleman.

Jos raskaus todetaan, valsartaanin käyttö on lopetettava välittömästi. Sitä ei saa käyttää potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai kolestaasi.

Valsartaania ei saa käyttää samanaikaisesti aliskireenin kanssa diabeetikoilla tai potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta (GFR alle 60 ml/min).

Yliherkkyys valsartaanille tai jollekin apuaineelle on vasta-aihe. Angioedeema historiassa, joka liittyy aiempaan ARB- tai ACE-estäjähoitoon, on ehdoton vasta-aihe.