Migreenihoidot

Migreeni on neurologinen sairaus, joka aiheuttaa toistuvia, voimakkaita päänsärkykohtauksia. Se on paljon enemmän kuin tavallinen päänsärky, sillä migreeni voi olla invalidisoiva tila, joka vaikuttaa merkittävästi työ- ja toimintakykyyn. Migreeni koskettaa noin 15 prosenttia naisista ja kuutta prosenttia miehistä, ja se on yksi merkittävimmistä työkyvyttömyyden aiheuttajista.

Migreeni jaetaan kahteen päätyyppiin. Auraton migreeni on yleisin muoto, jossa päänsärky ilmaantuu ilman edeltäviä neurologisia oireita. Aurallisessa migreenissä päänsärkyä edeltää aura, kuten näköhäiriöt, välkkyvät viivat, sokeat pisteet tai pistely.

Migreenikohtaus etenee tyypillisesti vaiheittain ja kestää 4–72 tuntia ilman hoitoa. Päänsärky on usein toispuolista, tykkivää ja sykkivää, voimakkuudeltaan kohtalaista tai kovaa ja pahenee liikkuessa. Siihen liittyy tavallisesti pahoinvointia, valo- ja ääniherkkyyttä ja joskus hajuherkkyyttä.

Laukaisijoita on monia. Stressi ja stressin laukeaminen, epäsäännöllinen uni, hormonaaliset muutokset, tietyt ruoka-aineet kuten punaviini ja suklaa, aterioiden väliin jättäminen, kirkaat valot ja säämuutokset voivat kaikki laukaista kohtauksen. Laukaisijat ovat hyvin yksilöllisiä, ja migreenipäiväkirjan pitäminen auttaa tunnistamaan omat riskitekijät.

Migreenin lääkehoito jakautuu kohtaushoitoon ja estohoitoon. Kohtaushoitona käytetään triptaaneja, kuten sumatriptaania, tsolmitriptaania ja eletriptaania, jotka ovat tehokkaimpia migreenilääkkeitä ja vaikuttavat 30–60 minuutissa. Lievemmissä kohtauksissa riittävät tulehduskipulääkkeet tai parasetamoli. Pahoinvointilääke, kuten metoklopramidi, auttaa pahoinvointiin ja parantaa kipulääkkeen imeytymistä.

Estohoitoa harkitaan, kun migreeniä esiintyy neljänä päivänä tai useammin kuukaudessa. Beetasalpaajat, kuten propranololi, ovat ensisijainen estohoito. Topiramaatti ja amitriptyliini ovat muita vaihtoehtoja, ja CGRP-vasta-aineet ovat uusin hoitomuoto kuukausittaisena pistoksena. Kipulääkkeiden liiallinen käyttö, yli kymmenenä päivänä kuukaudessa, voi aiheuttaa lääkepäänsärkyä.

Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen on keskeinen osa migreenin hallintaa. Migreenipäiväkirjaan kannattaa kirjata kohtausten ajankohta, kesto, voimakkuus, mahdolliset laukaisijat ja käytettyjen lääkkeiden teho. Näin muodostuu kuva omista riskitilanteista.

Säännöllinen unirytmi on yksi tärkeimmistä elämäntapamuutoksista, sillä sekä liian vähäinen että liiallinen nukkuminen voi laukaista kohtauksen. Sama pätee ateriarytmiin, sillä aterioiden väliin jättäminen on yleinen laukaisija. Kohtuullinen ja säännöllinen liikunta, stressinhallinta ja riittävä vedenjuonti tukevat migreenin hallintaa, mutta äkillinen raskas rasitus voi itsessään laukaista kohtauksen.

Lääkärin arvio on tarpeen migreenin diagnoosin varmistamiseksi ja sopivan hoidon löytämiseksi. Erityisesti kannattaa hakeutua lääkäriin, jos päänsärkyä esiintyy useammin kuin neljänä päivänä kuukaudessa, kohtaukset estävät normaalin toiminnan, käsikauppalääkkeet eivät riitä tai käytät kipulääkkeitä yli kymmenenä päivänä kuukaudessa.

Päivystykseen on hakeuduttava välittömästi äkillisen, poikkeuksellisen voimakkaan päänsäryn yhteydessä, jos päänsärkyyn liittyy kuumetta ja niskajäykkyyttä, puhevaikeuksia tai halvausoireita. Verkkolääkäripalvelussa voit saada triptaanireseptin tai migreenin estolääkityksen arvion.